Mistäpä aloittaisin - muusta kuin ihmettelystä siitä kuinka sukkelaan kesä taas kerran hujahtikaan. Tai oikeastaan, eihän se vielä ole päättynyt, mutta uskomatonta, meidän remonttimme päättyi!
Alustavan suunnitelman mukaanhan sen olisi pitänyt valmistua viimeistään juhannukseksi, nyt vasta viikonloppuna sähkömies kytki loputkin piuhat paikoilleen.
Samassa ajassa joku olisi rakentanut talon kuin me tehneet, tai teettäneet, tämän pienen remontin.
Mutta takuulla olemme lopputuloksesta vähintään yhtä onnellisia!

Kesä meni siis odotellessa. Vuorotellen kaivuria, putkimiestä, sähkömiestä, kirvesmiestä...... Muita vieraita kävi kyllä senkin edestä. Tai piipahtelihan putkimieskin toki työmaata tutkailemassa niin ahkerasti että totesi jo tulevansa kuin toiseen kotiinsa.

Kesä meni myös nautiskellessa. Leppeistä kesäilloista saunan jälkeen ( me tosiaan saunoimme joka ilta!), hiljaisuudesta, kukkapenkeistä ja kasvimaasta.
Opettelin eloon ilman televisiota, lähes ilman tietokonetta, ja melkein ilman mitään työstressiä.
Opin taas syömään säännöllisesti lämmintä ruokaa ( ja kokkaamaankin sitä, jopa niin hyvin että sain kirvesmieheltä kiitosviinit), ja nukahtamaan jo klo 22 yökukkumisten sijaan.
Eli todentui taas useammankin tutkimuksen väittämä perhe-elämän terveellisyydestä.

Jos me voimme hyvin niin yksi mäyräkoiristamme ei. Se halvaantui, ja ehdin jo mielessäni hyväksyä sen menetyksen. Vaan se on sitkeä poika, ja kyynelehtien tinkimäni lupaus että katsotaan vielä vähän aikaa taisi sittenkin kannattaa.
Helpotuksesta ei aivan uskalla huokaista, vauhtia jo löytyy mutta kestääkö selkä liikkumisen jää nähtäväksi.
Eli kesä kului myös yhtä toipilasta ulos ja sisään kannellessa.

Mistä tulikin mieleen että totisesti kanneltu on! Eikä huusholli vieläkään ole aivan järjestyksessä, loppusiivouksen jälkeen mikään taikasauva ei huiskaissutkaan kaikkea kerralla taas paikoilleen.
Pihaa saatiin onneksi siivottua koko ajan, sinne ei ehtinyt tuvan kaltaista kaaosta syntymään.

Ja vain kerran koko kesän aikana tuntui että nyt riitti! Että nyt en enää ala, en jaksa, en ehdi, enkä kyllä takuulla enää kuuntele tuommoista.
Otin 3 tunnin miniloman. Autoilin siskolle, joka remonttimiehen vaimona näki jo naamastani että nyt on parempi vain keittää kahvit, kaivaa herkkuja pöytään ja seurata kuinka höyryt purkautuvat.

Mieluistakin kanneltavaa on toki löytynyt, mustikkasato oli vuosiin runsain. Kanttarellejakin on jo löytynyt ämpärikaupalla. Jostain syystä isännän mielestä tässä 2 hengen taloudessamme riittää 2 arkkupakastinta, joten on siirryttävä pikkuhiljaa puolukoihin.
Siirtymistä tosin auttavat huomattavasti meidänkin postilaatikollemme leiriytyneet thaipoimijat. Varvut onneksi sentään jäivät.

Kaikkein yllättävintä koko kesässä on ollut miten helposti yhteiselo muuten on sujunut. Tai meidän mittapuullamme helposti, ja varsinkin suvun ja tuttavien ennakko-odotuksiin nähden. Toki meillä itsellämmekin oli aikamoiset kauhukuvat ajoittain mielessä.
Isäntä ei vain tahdo ymmärtää miksi huolehdin kaikesta ja touhuan joka hommassa  - niinkuin olen lähes koko aikuisikäni tottunut yksin tekemään.
Minä taas en millään ymmärrä miksei tämä nykyinen järjestys ja systeemi ole isännän mielestä paljon järkevämpi kuin se jonka hän oli ehtinyt yli 50 vuodessa luoda.

Romantiikka sitten, niin, siteeraan taas sisartani. Vasta nyt hän ymmärtää miksi teemme niin paljon polttopuita - se arjen yhdessä tekeminen on meille sitä parasta laatuaikaa yhdessä.
Ja jos mennään vielä peremmälle, eli kamariin asti, niin isäntä on oikein tyytyväinen.
Hän kokeili kerran päiväunilla vanhaa sänkyäni ,ja siihen pari vuotta sitten ostamaani patjaa, ja muutti saman tien tyttärelle varattuun huoneeseen nukkumaan.
Eikä ole kuulemma aikoihin nukkunut yhtä hyvin.

Useasti kesän mittaan olen miettinyt mitä kaikille blogitutuilleni kuuluu. Jahka tästä ehdin, ja saan koneeni kunnolla toimimaan ( tai vuorot sille tasapuolisesti jaettua), kahlaan kuulumisenne läpi.
Oikein mukavaa loppukesää kaikille!