Jos eilen, tuossa puolen yön kieppeillä, näitte kaksi kyllästyneen ja hikisen näköistä ihmistä huitomassa hyttysiä tien sivussa niin mehän siinä, isäntä ja minä, viiden erinomaisen metsästyskoiran omistajat. Eilen tosin yksi olisi ollut myynnissä, taisi ostotarjous muistua mieleen sen tiheimmän pusikon läpi rämpiessä. Just se, sama pariskunta, joka syksyn sateisena yönä seurasi hirvikoiraa naapuripitäjien läpi, talvisessa iltahämärässä nenä vuotaen ja varpaat jäässä yritti pyydystää innokasta ajokoiraa kyytiin. Mehän siinä.

Nääs mikään ei voita koirien mielestä vapautta, metsän hajut ja äänet kutsuvat vastustamattomasti muutoin tottelevaisia otuksia. Aina kannattaa seurata josko isännän ote hihnasta olisi huolimaton tai ovi jäänyt vahingossa raolleen. Vihellys kaikuu kuuroille korville, perässä laahaava remmi ei hidasta yhtään. Musta, matala mäyräkoira, heinäinen, hämärä lehtimetsä, neljä vikkelää tassua eikä ketään hidastamassa vauhtia. Se jos mikä on onnea, koiralle!

Kateellisena seuraan miten naapuri viheltää kerran ja koira tulee heti luokse. Olen alkanut epäillä että nämä meidän ovat ottaneet oppinsa isännältä. Ei sekään kertakutsusta tule, saati vislaamalla. Sitä vapaudenkaipuuta, sekin, kai.

Varsinainen, laillinen ja virallinen vapaus koirille koittaa elokuun lopulla, niinkuin tietysti isännillekkin. Silloin jätetään toisarvoiset työt, kuten maton rapsimiset ja pölyjen pyyhkimiset, silitykset ja muut puunaamiset. Tokihan se täytyy koirat treenata, tai ainakin ajella kuuntelemassa miten ajo kulkee. Yllättävän hyvin tuntuu kuuluvan naapurin kahvipöytäänkin. Eipä silti, emännällä on parempi sadetakki, into sienien perään , eikä se kuntoilukaan pahaa tee, joutaahan se päivystää paikan päällä.

Mikään ei olekkaan iloisempi näky kuin hirvikoiran hännänkiepi ja riemukas neli sammaleisessa männikössä, tai kuono touhukkaasti väpättäen kuusen ympärillä pyörivä mäyräkoira. Lääniä juosta, eikä ketään roikkumassa puuskuttaen hihna tiukalla perässä.

Vapaudella on vain hintansa, näillä kulmilla on muutakin idästä matkannutta kuin hirvikärpäset. Herrat Brysselin ja neidot kaupunkien ovat vankasti petojen suojelun kannalla. Niin toki mekin täällä, kunhan ymmärtävät pysytellä korvessa ja jättää meidän lemmikkimme rauhaan. Pelkän tutkapannan kanssa iltasella kotiintulo on aikamoisen ankeaa, huonosti se nukuttaa kotipihasta iltapissiltä napatun pennun ulinan muistokin.

Vapaus valita harrastuksensa, lemmikkinsä ja asuinpaikkansa, mahdollisuus elää sovussa luonnon kanssa. Sitä vapautta me täällä syrjäkulmilla toivomme ja peräänkuulutamme.