Haaste. Julkaise sinäkin kuvia, joita et ole aikaisemmin kelpuuttanut postauksiisi.
Anna kuville elämä julkisuudessa.

En ole varma mistä tämä haaste on lähtöisin, itse nappasin sen mukaani Arleenalta .
Ole hyvä, ota sinäkin matkaasi!

1273251928_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämän kuvan otin viime vuoden samettiruusuista. Muistutukseksi siitä että purkkien pyörittely kannattaa, ja siitä ettei haittaa vaikka lajikkeet menisivätkin sekaisin koulimisvaiheessa.
Jossain istutuksessa on sitten vain enemmän keltaista, toisessa oranssia.

1273251959_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä kuva kertoo mitä yhdestä ruttuisesta mukulasta syntyy. Ja tästä kulmasta, lepotuolista käsin, seurailin sen kasvua kesän mittaan. 

1273252300_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä kuva taas, no, ainahan lapsia kasvuvaiheessa kuvataan.
Tässä opetetaan Esterille paitsi poseerausta ja hihnassa oloa, myös sitä kuinka kukkia voi ihailla muutenkin kuin syömällä.
Näyttelytuomarit eivät arvostaneet Esterin häntää, minkä tosin tiesimmekin jo etukäteen.
Minulle se on silti aina hieno koira.
Ja ihan oma!

1273252200_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lempipaikkojani, ja parasta aikaa vuodesta.
Syksykö aina ankea ja harmaa?
Levollinen minun mielestäni.

1273252069_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Trumpetin sävelet, kolea tuuli, hiljaiset ihmiset ja täyttyvä verkko.
Matka joka täytyi tehdä, nauha joka täytyi solmia.

Muistaakseni en tarvitse kuvaa.

Näin äitienpäivän alla muistot tulevat taas vahvasti mieleen, terävän kirkkaina.
Äitiys, niin täynnä onnea ja iloa, niin suureen suruun altistavaa.

Lähtiessäni aamulla töistä vapaalle toivottivat toiset hyvää äitienpäivää. Vastasin etteipä siinä taida sen kummempaa juhlimista olla.

Ei ehkä juhlimista, mutta monta aihetta ja syytä muistoihin ja kiitollisuuteen.

Jos onnistun kasvattamaan kaikki ne auringonkukat joiden siemenet löytyivät pulleasta kirjekuoresta on talon ympärillä loppukesällä kukkameri.
Ja taidan tosiaan olla kortin kaltainen äiti.
Katse taivaissa, juosten kohti hyppyä tuntemattomaan. Luottavaisen näköisenä.

Joku on viisaasti todennut että lapsella on oikeus ensisijaisesti olla ilon eikä huolen aihe.
Vaikka me sisarukset olemme taatusti tuottaneet äidille huolta enemmän kuin riittävästi niin tuo ajatus on kuitenkin myös lohdullinen.
Toivottavasti äiti iloitsee sunnuntaina siitäkin että syömme kaiken kakun, ja taatusti tyhjennämme jääkaapin muistakin herkuista.

Lapsi tuo ilon tullessaan, elämä surut ja murheet.
Ei niihin saata etukäteen varautua, eikä osaakkaan.

Ehkä en niinkään juhli, ehkä muistot itkettävät, ehkä päivä on vain yksi muiden joukossa.
Mutta voin silti tuntea syvää kiitollisuutta omasta äidistäni, äitiydestäni, ja kaikista jotka ovat sen myötä tulleet ilot ja surut jakaneet.

Oikein hyvää äitienpäivää!