Kymmenen vapaata edessä, viimeinen yövuoro takana, sehän kuulostaa jo lomalta. Pähkinäjäätelöt ja aamupillerit nautittu. On muuten ihan totta ettei kuumeisena saisi mennä metsään rämpimään, voipi jäädä loppuiäksi vaivoja. Vaan mitä niistä, sitävartenhan apteekkeja on.

Lauantain kesäretken lähtöaika sovittiin, muusta ei sitten selkoa tullutkaan. Miksi naisten on lähes mahdotonta kertoa suoraan mielipiteensä, silloin kun palaveri tai muu tilaisuus olisi? "Herran" pelko, hankalan maine, itsekkääksi leimautuminen? Muuten viimeisen päälle mukavat työkaverit, vaan joka asiaa pyöritellään ja jahkaillaan viimeiseen asti. Vanhin jo ilmoitti ettei lähde ollenkaan. Miksi? No, olisi halunnut kylpylään vaan ei voinut sanoa ääneen kun eihän me kuitenkaan muut, ja jos jo päivällä siideriä nautitaan niin eihän se millään sovi. Mitä ihmeen taikaa kellon ajassa on, yhdeltätoistako ei ole soveliasta, iltapäivällä nipin napin, illallako vasta? Toisella olisi kotihommia, eikä oikein ehtisi kun lomakin alkaa. Ensin valitetaan että muut kyllä reissaa muttei me, sitten kun olisi mahdollisuus ei se käykkään. Yksi päivä, meneehän se vaikka maisemia katsellessa, asenteestahan se vain on kiinni. Ei voi olla miesten kesken näin vaikeaa, eihän?

Pitkään elin harhaluulossa ettei lasten lähdettyä tarvitsisi siivota tai kaupassa yhtenään pyöriä, vaan pakko oli tänäkin aamuna uskoa, vain pullanmurut saa isännän piikkiin. Vaan kun tuhlaamisessa alkuun pääsin taidan vielä hakea sekatavarabussista lukulasit, päästään ristiäisten viettoon kun saadaan pennuilta masut tutkittua.