Eilen kahdeksalta hypättiin autoon, muut kammattuina ja capreissaan, minulla tyttären vanha kesämekko, sopivan vilpoisa olikin. Kaupasta helpotusta nestehukkaan mukaan ja menoksi. Tilataksi päiväksi kyytimään, suosittelen.

Yllättävästi vain ensimmäinen vartti puitiin työasioita, sitten korkattiin. Hyvin maistui kaikille, ennakkopaheksunnasta huolimatta.

Kierros aloitettiin kauppatorilta, kierrettiin tori sukkelaan ja todettiin että onhan sitä tavaraa kotipuolessakin. Ihmeteltiin mihin pulut ovat kadonneet, lokkeja kyllä riitti. Naisia kun ollaan niin tärkeintä oli löytää kahvipaikka ja vessa, omat eurot säästyivät. Merivesi näytti ankean likaiselta, turistit kuvasivat hartaasti, me emme.

Espalle jäätiin terassille kuuntelemaan vanhaa 60-70luvun rokkia, turhilla sovituksilla pilaamatonta. Harmaantuneita soittajia, vuosikymmeniä yhdessä kiertäneitä, iloa silmille ja korville, siinä menossa jäävät "poikabändit" hienoine videoineen kirkkaasti hopealle.

Ohikulkevaa kansaa katseltiin, päiviteltiin ylipainoisia ja makkarankuoriin pukeutuneita, ihmeteltiin nykyisiä ruokailutottumuksia. Tilattiin kiireesti toiset.

Ostoskierros typistyi yhteen kirpputoriin ja sisustusliikkeeseen, mikä näin kiitollisuudella todettakoon. Eurot säästyivät mutta jano tuli. Ei hätää, parilla joskus ammoin kulmilla asuneella oli viihtyisä paikka tiedossa. Uskomatonta, sielläkin pysyy joku ravintola vuosikymmeniä pystyssä! Meillä tosin oli ainoastaan jano, pölyinen kaupunki.

Muutaman kerran Ateneumia olin ehdottanut, viimein luovuttivat ja tiputtivat portaiden juurelle. Seuraa en saanut, taksikuskikin totesi että taitaa vain esittää itseään hienompaa. Jollei olisi niin vanha ja mukava mies olisin kuitannut, vaan mitä hyötyä siitä, ajatelkoon mitä haluaa. Toiset menivät terassille, minä sisälle.

Taiteesta en ymmärrä enkä osaa analysoida, vaikuttavaa kuitenkin. Monen taulun kohdalla havahtui siihen miten suuri ero on katsoa kuvaa taulusta kuin maalausta läheltä, oikeassa koossaan ja väreissään. Samanlainen autio ja avara oli monen taulun maisema, taivas korkealla. Ehkä näyttelyyn oli valittu tarkoituksella syys- ja talviaiheita enemmän, tai ehkä pohjoismainen sielunmaisema on enemmän sellainen. Joskus menen uudelleen, ajan kanssa.

Loppuilta meni nuorimpien toiveesta Linnanmäellä, hurjapäitä muutama. Kotimatkasta ei paljoa kannata kertoa, vain kerran käytiin täydennysostoksilla.

Päivän anti, no, meillä oli todella hauskaa. Jokainen pääsi minne halusi ja vain pomon päätä särki, ehkä soivat taksikuskin korvat vielä tänäänkin. Päivän opetus, no, kun ne miehet reissaa niin nehän vain kaljoittelevat ja katselevat naisia, mehän sentään, no, ollaan hiljaa jonkin aikaa.