Kiitoksia paljon kaikille onnittelijoille, ja häätunnelmasta nauttineille! Itse palaan varmaan vielä monet kerran kuvien myötä niihin ihaniin hetkiin ja muistoihin, teidät säästän enemmältä hehkutukselta.

Tämä on se aika vuodesta kun pitäisi ehtiä vaikka mitä. Pitäisi pakastaa papuja, säilöä kurkkuja, poimia viimeistään nyt loputkin viinimarjat ja karviaiset. Pitäisi kerätä luumut puiden alta, tomaatit kasvihuoneista, maistella kypsyviä viinirypäleitä ja leipoa kesäkurpitsakakkua. Puolukka-aikakin on alkanut.

Pitäisi ehtiä useammin ampumaradalle, puimamiehiä kahvittamaan, töissäkin pitäisi jaksaa vielä pari viikkoa vähillä vapailla, sitten vasta helpottaisi.

Pitäisi, vaan kun nämä vetävät puoleensa vastustamattomasti.

Torvisienet ovat eteviä piiloutujia. Kun löytää pari ensimmäistä huomaa äkkiä kuinka paljon niitä oikein onkaan.

Ja vaikka pitäisi mitä on pakko lähteä etsimän vielä pari lisää.

Onneksi mukaan voi nyt ottaa pari, kolme kaveria. Koirien (ja minunkin) mielestä vuoden paras aika on alkanut!

Pitäisihän sitä, yhtä sun toista. Mutta on aika paljon mukavampaa kiivetä yhdessä mäen rinnettä, napsia puolukoita ohimennen, nauttia loppukesän auringosta. Ja nyppiä jokunen hirvikärpänen tukan rajasta.

Ja sitten pitää ehdottomasti pysähtyä korkeimmalle kohdalle. Antaa ajatusten pyyhkiytyä tuulen mukaan,  katseen levätä loppukesän pehmeissä väreissä.

.

Sitten jaksaa taas kaiken mitä pitäisikin.

Niinkuin ihailla ohimennessään sinisenviolettia verenpisaraa.

Tai viimeisiä kukkiaan availevaa salkoruusua.

Sillä ei se mitä pitäisi kesken lopu, eikä mihinkään karkaa.

Ja jos loppuu, niin minkäs sillekään sitten enää mitään voi.