Lyhyet vapaat hujahtivat nopeasti. Viimeiset kaurat saatiin siirrettyä rekan kyytiin, pöly tarttui mukavasti hikiseen pintaan viljaa lapioidessa. Hukkakauraa löytyi pellosta onneksi vain muutama, niiden nyhtäminen ei kauaa aikaa vienyt. Olisi tietysti hulppeaa emännöidä isoa tilaa, vaan on näillä vähäisillä hehtaareillakin puolensa. Jokaista hommaa pääsee tekemään, mutta vain kohtuudella.

Muutoin heinäkuu on jatkunut entiseen malliin. Kastelukannu kulkee jo matkassa luontevammin kuin käsilaukku, kukkapurkit varjon ja auringon väliä tarpeen mukaan.

Mustikoiden perässä täytyy siirtyä entistä kosteammille seuduille, joita tosin niitäkään ei enää täältä meinaa löytyä. Metsä on rutikuivaa, ja ilman käärmehavaintoja saappaita ei tosiaan tarvitsisi.

Innokas kärpäs- ja paarmaparvi seuraa uskollisesti marjastajaa,  minä puolestani niitä siinä vaiheessa kun pörinä herättää kesken unien.

Räksät sen sijaan taidan jättää rauhaan, takapihan marjapensaista näyttää riittävän satoa meille kaikille yllin kyllin.

Naapurikylässä marjastajat kohtasivat metsätiellä karhun, isäntä iltahämärissä kaksi mäyrää. Me mäyräkoirien kanssa tyydymme vain juoksemaan kilpaa ympäri pihaa, ne ovat nyt keksineet miten ulko-oven saa hyppäämällä auki.

Naapurin kissa on kerrassaan vastustamaton, se on nyt hoksannut kuinka ulkotarhassa verkon vieressä venyttely kerää takuuvarman ihailijajoukon toiselle puolelle.

Sisko2.n kanssa käytiin uimassa, siinä ainoassa oikeassa, lapsuudesta asti tutussa paikassa.

1763110.jpg

Tie metsälammelle oli kunnostettu, oltiin silti ainoat uimarit paikalla.

Kyläkutsuja on sadellut tasaiseen tahtiin, muita olen siirrellyt mutta uintireissulla käytiin sentään äidin syntymäpäivillä. Kyllä pienet lapset sitten osaavat olla valloittavia! Ainakin jos joku muu kulkee niiden perässä.

Ostelun makuun päästyäni siirtelin vielä lisää eurojakin, uusi koiratutkahan vaatii uudet liittymät ja puhelimen. Kehtaakohan niitä enää kanniskella vanhan takin taskuissakaan?

Isäntä ainakin on mielissään, nyt on samanlaiset lelut kuin kavereilla. Koirasta en tiedä, sille lienee samantekevää mitä kaulassa killuu. Enää vajaa kuukausi, ja sitten taas mennään!

Ei sen puoleen, minäkin halusin jotain mitä muilla on! Nimittäin lomaa kesällä, en pelkästään loppusyksyllä niinkuin viimeiset 10 vuotta on ollut.

Loma lokamarraskuussa on ihanaa, nyt kokeilen miltä pari viikkoa maistuu kesäaikaan. 4 yövuoroa vielä, sitten, jaa, enpä tiedä vielä. 

Jatkan varmaan kukkapurkkien siirtelyä.