Isäntä laski aamuhämärissä vanhan ajokoiran metsälle, se fiksuna elukkana tietää mihin pihasta suunnistaa. Helppoahan se, metsät alkavat heti nurkalta.

Itse suunnistin vähän pitemmälle Mimmin kanssa. Silläkin on jo hyvä käsitys mitä tutkan kokeilu tarkoittaa, sensijaan mäyräkoiran hommat vielä vähän hakusessa.

Ensimmäinen ajo toi ajokoiran jälkiä takaisin kotiin, toinen metsään palauttaneen isännän perässä samoin. Kolmannella kerralla iloiselta näytti enää koira, sehän tykkää kovasti autoilusta.

No, pysyihän se metsässä kun hihnassa piti ja vei kauemmas, löysipä jäniksenkin. Ne pahalaiset vain ylittävät ojat yhdellä loikalla, painelevat tiheistä kuusentaimikoista yli että heilahtaa. Pysy siinä sitten perässä kun heinikkokin metristä. Hyvin tuntuu nyt uni maittavan reissun päälle.

Tämmöisessä metsässä olisi mukava mennä, harmi vain ettei jänisten mielestä.

990717.jpg

Ei sen puoleen, hyvin se ruoka ja huili hienon, aurinkoisen päivän jälkeen maistuu yhdelle jos toiselle.