Jo kuukausi lomaa takana! Ja onneksi vielä viikko jäljellä. Sen verran aikaa opetella nukkumaan öisinkin. Nyt viimeistään on uskottava että meillä Nukkumatti käy aamuisin illan sijasta.

Kiitos edelliseen kirjoitukseen tulleista kannustavista kommenteista! Kaikki on edelleen levällään, ajatuksia myöten. Onneksi aikaa on nyt kevääseen. Joskus tosiaan kannattaa vetää hetki henkeä, rauhoittua, ja selvittää asiaa sopivan hetken tullen.

Kävin parin päivän reissulla tyttären luona, se saa riittää tämän loman matkaksi. Jollen sitten ensi viikolla innostu jonnekin. Olen kiertänyt kaikki lähimetsien mahdolliset mäet ja kalliot. Riittää kun näkee kauas, ei tarvitse mennä minnekään pidemmälle.

Ja tyhjää maisemaa tuijotellessa voi kääntyä katsomaan sisälle päin.

Muutenkin marraskuu on alkanut oudoissa merkeissä. Kaunista ja lämmintä - ihan mukavaa kyllä näinkin.

Lupiinit kukkivat, jänisparat eivät tiedä pukeutuako ruskeaan vai valkoiseen.

Hirvet piilottelevat meiltä, juoksuttavat koiria ja miehiä (minuakin tietysti) pitkät päivät. Toinen hirvikoirista joutui sairaslomalle, onneksi tutkimusten jälkeen selvisi että parin viikon lepo ja lääkitys auttaa. Syksyn ehdoton muotiväri on taas kerran oranssi.

 

Mitäs muuta?

Ei kerta kaikkiaan mitään mainittavaa. Muutama ihmeellinen löytö komeroita läpikäydessä, kenkkuilemaan alkanut selkä persiljaa(!) kaivaessa, pari kattilallista punajuuria kiehumassa.

Ja tietenkin muutama tyytyväinen naama kun emäntä on kotona ja palvelu pelaa.

Leppoisaa marraskuun jatkoa!