Upeat hiihtokelit vaihtuivat kunnon pakkasiin, reilu 20 ja viima päälle. Isäntä lähti aamulla jupisten eu-kurssille, tukia saadakseen on tietyt päivät istuttava ja oppaat ostettava. No, harvoin se oppi pahasta on, tapaahan samalla tuttuja.

Mäyräkoiria ei keli innostanut ollenkaan ulkoilemaan, puolijuoksua pissille ja äkkiä vällyn alle lämmittelemään. Tällä viikolla poika on pidettävä valvonnassa, muistettiin taas miksei urosta kannattaisi ottaa narttujen sekaan. Mutta miten sitä mihinkään myisi, perheenjäsentä ja hyvää selän lämmittäjää. Onneksi osuuskaupan valikoimista löytyi muutama isompi luu joista tapellessa unohtuivat herkemmät tunteet.

Vakipalstat ja sähköpostit luettuani mietin päivän ohjelmaa. Totesin että aivan hyvin tänään voisi pitää lauantain, tehdä pitsaa ja saunoa. Tokihan pakastimen sulatuksen voi myös aloittaa pikkuhiljaa, käyttämällä jotain pois.

Kiitos blogien tiedän nyt että kesäkurpitsaa voi säilöä raakaraasteenakin, toimii wokeissa ja mössöissä hyvin. Joltain ruokaekspertiltä löysin syksyllä myös tomaattisoseen ohjeen. Paprikalla höystettynä sopii hienosti torvisienten haudutusliemeksi. Ruuan näkö ei ollut erikoinen mutta maku tyydytti, menipä sivussa vähän keskinkertaisempikin punaviini.

Ruuan päälle makasimme porukalla auringossa sohvalla, viikon rästilehdet tuli luettua. Antaa pakkasen paukkua, lauantain jälkeenhän tulee yleensä sunnuntai.

Tämä näin selontekona myös tyttärelle joka soittaessaan aina kysyy mitä tänne kuuluu, luetellen samalla hengästyttävän määrän aktiivista toimintaa. Kuten näkyy niin toiminta keskittyy näillä vapailla keittiöön. Toisaalta, kylläinen ihminen on yleensä tyytyväinen ihminen. Menee kohta yhtä syvämietteiseksi kuin Nykäsen Matin ajatelmat, joita muuten niitäkin on ilmestymässä lisää.