Tällä viikolla meillä syödään täytekakkua. Suvussamme ei kummoista syytä tarvita herkuttelun aiheeksi, nyt siihen kelpaavat mainiosti vanhimman mäyräkoiran 8v ja blogin 5v synttärit. Ja tottakai jo pelkkä tyttären viikonlopuksi tulokin riittäisi.

Blogini tosiaan täytti 5 vuotta, jo maanantaina, mutta muistin tarkistaa oikein päivän vasta tänään. Voisinpa sanoakin tästä samaa kuin mäyriksestä - ikäisekseen oikein pirteä ja hyvävoimainen. Muutama harmaa karva, ehkä vähän uneliaampi kuin ennen, mutta mieluisan hajun tai lelun löytyessä vauhtia kyllä riittää.

Tämä viides blogivuosi on ollut kirjoitustahdiltaan aiempia verkkaisempi. Olisi hienoa kertoa sen johtuvan monista kiireistä, kuten esim. että isomman talon kunnolliseen siivoukseen kuluu enemmän aikaa, tai fiksummat harrastukset ovat vieneet tarkkaan iltani.

Valitettavasti ainut välillä viety on läppärini (isäntä), muutoin olen vain nautiskellut joutilaisuudesta. Joka on usein vallannut myös korvieni välin. Uuden sohvan (kiitos velipoika) koekäyttö on sekin vaatinut oman aikansa. Ja sen tulon myötähän koko sisustus täytyy luonnollisesti kierrättää (tytär?) uusiksi.

Ehkä kuluneisiin vuosiin on mahtunut niin paljon tunteita ja mielessä pyöriviä kysymyksiä että nyt täytyykin hetki vain tuulettaa ja tehdä uusille tilaa. Jospa ne jäävätkin viimein asettuisivat kunnolla aloilleen.

Muistaakseni myös 5-vuotiaana pahin uhmaikä ja touhuamisvaihe on jo ohitettu, enää ei säntäillä aivan suin päin sinne ja tänne. Saatan tosin muistaa aivan väärin, ei tässä lähelläkään koulukypsyyttä vielä blogin kanssa olla.

Viime vuonna tähän aikaan jouluruusu aloitteli kukintaansa, nyt sen päällä on paksulti lunta. Ensimmäisenä saapunut töyhtöhyyppä värjötteli keskellä valkeaa peltoa, selvästi miettien että joko aika tai paikka on nyt aivan väärä.

Huhtikuun säät, ja luonto sen mukana, vaihtelevat vuodesta toiseen. Tänä vuonna kevät on vähän myöhässä, joten haitanneeko jos tarjoan juhlajuomatkin vasta tänään.

Olkoon se sitten kuumaa tai kylmää, tummaa tai kuplivaa, olkaa hyvä! Mukavaa kun olette poikenneet ja matkanneet taas yhden vuoden mukanani.

Kiitos seurastanne!