Sanotaan että on lottovoitto syntyä tänne Pohjolaan. Silti täälläkin kaikin keinoin pyritään eroon ihmiskunnan alkuperästä. Kirkon tarjoamaan luomiskertomukseen uskoo entistä harvempi, vielä vähemmän siihen että kyseisellä puljulla olisi itselle mitään annettavaa. Mitä niitä veroja makselemaan, huominenhan on taattua ja turvallista.

Mitä sitten jää jäljelle? Hyväksyä että karvaiset esi-isät laskeutuivat puista alas, siirtyivät kahdelle jalalle kehittelemään jälkeläisille parempaa tulevaisuutta.

Epäonneksemme monia vainoavat karvat jäivät. Sitä menneisyyttäkö nykyään sitten halutaan etäännyttää kun kohta ainoat sallitut karvat ovat leuasta ylöspäin, nekin tiukasti nypittyinä ja suittuina.

Ennen riitti kun tukka oli puhdas, kainaloista ylimmät saksittu näkyvistä. Nyt jopa miehiltä vaaditaan karvatonta selkää ja rintaa, mitä lie vielä muutakaan. Sileää ja pehmeää sen olla pitää. Epähygieenistä, puistattelevat nuoret naiset karvaisen uroksen nähdessään.

Vessa on täynnä härveleitä ja purkkeja tukan hoitoon, kulmakarvat nyppii ja huoltaa toki kunnon nainen nekin. On vahaa ja liuskaa, mönjää monenmoista.

Yhdellä vehkeellä häviävät karvat nenästä, toisella muualta. Ja jollei itse taivu niin onhan niitä, koulutettuja ammattilaisia. Ei niistä karvoista ennen huolehdittu muutoin kuin kaksosten synnyttyä. Silloinkin todettiin vain että taisi jäädä karva väliin, sattuuhan sitä.

Epäonneksemme luonto järjesti myös elimistön huolehtimaan huonoistakin ajoista, varastoimaan rasvaa ja muuta ravintoa pienimmänkin mahdollisuuden tullen.

Muhkurat, pahkurat ja millin röpelötkin pitäisi varsinkin näin kesän tullen saada mitä pikimmiten häipymään. Ihan muutoin järkeväkin nainen ostaa päräyttää kuudellakympillä 200ml superseerumia jota aamuin illoin hierotaan ja vanutetaan nahkaan.

Eikä se epäonni tietenkään tähän vielä pääty, joka viikko jostainpäin naamaa löytyy uusi ryppy tai vekki. Tähän hätään toki on kaikenlaisia fyllinkejä kehitelty, jos vielä peilikaappiin sattuisi sopimaan tehotippojen ja kiinteyttävien yövoiteiden sekaan.

Kyllä siinä helposti elämä tuntuu draamalta ja tradegialta, moisen epäonnen edessä.

Vaan ei hätää, iän myötä karvat harmaantuvat ja lähinäkö heikenee. Ne eivät enää häiritse, eikä kaupan pienellä präntätyistä superultrahyper-nimistä saisi tolkkua enää kuitenkaan.