Yötyön hyviin puoliin kuuluvat auringonnousut, ne hetket kun taivas alkaa punertaa ja luonto heräillä. Aamulehti tulee heti neljän jälkeen, juuri sopivaan aikaan haukata hetki happea ja tunnustella päivän säätä.

Yöllä oli satanut, ilma oli tyyni ja lämmin. Se oli sateen jäljiltä täynnä tuoksua, semmoista raskaan makeaa. Se toi samanlaisen nostalgisen tunteen kuin keväinen perunakellari. Ehkä tiedätte tuoksun, ei mikään hajuvesituoksu vaan jotain määrittelemättömän kypsää ja täyteläistä. 

Seisoin siinä keskellä pihaa hartaana haistellen kunnes tajusin.

Ei helkatti, en tunnistanut enää rehellistä lehmän paskan hajua! Eikä se takuulla ollut mitään lietelurua vaan ihan sitä ihteään. 

Pelästyin aika lailla. Onko minustakin jo tullut näin urbaani?

Poljin suoraan töistä maalle. Sikäli turhaan ettei silläkään kylällä ole enää koiria suurempia elukoita kellään. Kävelimme Esterin kanssa hiljakseen tunnin lähimetsissä. Ihana aamu! Ja tutut tuoksut.

Takaisin kotiin päästyäni tungin korvatulpat korviin, naapurin ruohonleikkuri on nimittäin erittäin äänekästä mallia, ja kävin tyytyväisenä nukkumaan.

Huomenna suuntaamme viimeisen yövuoroni jälkeen siskon kanssa Tamperetta kohti. Ehkä näemme jopa lehmiä sillä matkalla.

Hyvää heinäkuun alkua kaikille!