Kauniita ja viisaita sanoja surusta löytyy täältä .
Kiitos, MM.

Muistin ne kun katselin tätä maisemaa.

2000735.jpg


Jäin miettimään ajatusta "en tiedä pitäisikö suruakin lohduttaa jotta se uskaltaisi lähteä maailmalle itsekseen......."
Vai pitäisikö löytää rohkeutta päästää surusta irti, laskea se luotaan pois?

Suru pitää niin tiukasti kiinni muistoissa ja lähteneessä että siitä irroittaessaan pelkää luopuvansa liian paljosta.

Mistä löytää tilalle jotain kun kaikki sen jälkeen tuntuu vain lattealta ja laimealta. Tyhjältä.

Kunnes näkee tumman keltaisena hehkuvan auringon nousun, puiden ylle kohoavan usvan, valon täplittämän kallion.
Ja kaikki onkin äkkiä kevyttä ja yksinkertaista.
Juuri sillä hetkellä, eikä muuta tarvitse.

Hetkistähän elämäkin koostuu.
Niistä jotka vaihtaisi pois, ja niistä joiden kuvat tahtoisi tallentaa syvälle.

2000759.jpg