Viime yönä syntyivät mäyräkoiran pennut, seitsemän pientä tuhisevaa mustaa pötkylää. Äiti ja lapset voivat hyvin, isäntäväki väsynyt ja onnellinen. Aamulla ennen kahdeksaa kotiutuessani häistä tuli koira vastaan, innoissaan ja kiireissään näyttämään pentunsa. Hoivaa ja nuolee innokkaasti, pyörittelee pieniä huolekkaana, äidinvaistot heti heränneet.

Piti juuri samalle vuorokaudelle sattua kuin naapurin pojan häät, vaan kyllä kerran kesässä herkistää kummasti vannoutunutta yksineläjääkin moinen tilaisuus. Tuli uusi hamekin onneksi ostettua, taisi olla hääparin jälkeen kuvatuin kohde, kiitos hääparin viisikuukautisen vauvan jota illan ja yön hoitelin.

On aina lämmittävää katsella sukua joka on läheisissä väleissä keskenään, joka on onnistunut luomaan perinteitä ja kotoisan juhlan jossa vieraat viihtyvät. Samalla viettivät hääpäiväänsä sulhasen isovanhemmat, 55 vuotta tuli täyteen. Ensimmäisen valssin jälkeen orkesterin solisti kertoi asiasta, soittivat suvussa häävalssina kulkeneen Carmen Sylvan. Ilme jolla vanha vaari katsoi pöydän yli puolisoaan, kiersi kumartamaan valssiin ja ne mummon punehtuneet posket, kostuttivat kyllä useamman silmäkulman.

Me vauvan kanssa poistuimme ennen boolivaihetta, huolekkaiden isovanhempien vilkutusten saattelemana. Tuntuu että nykyisin touhotetaan ja hössötetään vauvojen kanssa koko ajan, toivottavasti ei itse aikanaan höpsähdä yhtä lailla. Kyllä luonto viisaana on järjestänyt lastentekovaiheen ikään jolloin jaksaa vielä herätä yösyöttöön ja aamulla aikaisin pirteään jokellukseen. Kokemus tämäkin, kesäyö vauva vieressä. Mutta oi lapset, olkaa huoletta, älkääkä kiirehtikö, saan aina Väinöä lainaksi jos mummokuume iskee.