Peilistä katsoo vastaan ihan oudon näköinen nainen. Yli 20 vuotta istuin kampaajan tuoliin ja pyysin samanlaisen leikkauksen, sen pese, kampaa ja ravista tukan, vähän latvoista vain.

Yövuoroviikon jälkeen kokeilin yhden yön omaa sänkyä, sitten jatkoin taas työvalvomista flunssaa vastaan räpistellen.

Vuosiin ei ole ollut lenssua, vuosikymmeniin lyhyttä tukkaa. Nyt on molemmat.

Yövuoron jälkeen suuntasimme nimittäin Erkin (sen diesel/tienpäällä- vuotta nuoremman) kanssa kuopus-veljen uutta perhettä tapaamaan, hanskat ja sahat kyydissä, puutarhatalkoisiin.

Omakotitalon yhteydessä pitää kampaamoa suhteen kauniimpi osapuoli. Vai miten sitä nykyään sanotaan? Ensitöikseen istutti tuoliin ja pää kallellaan katseli. Ei siinä voinut sanoa että niinkuin ennenkin, täytyi vain antaa vapaat kädet. Eikä kyllä montaa minuuttia mennytkään, lyhentämisessä. Kovasti kehuivat uutta ilmettä, no, sopinee mustiin silmänalusiin ja kalpeaan naamaan.

Miten toiset ihmiset voivatkin tuntua heti tutuilta, juttelu ei ole vaivaantunutta eikä väkinäistä, kahvipöydässä ei turhia kursailla. Samat vasikan rehut aikanaan maisteltu, maatalon työt opeteltu. Niin paljonko samanlainen tausta, lapsuus ja tuttu murre vaikuttavat? Lämmitti mukavasti kun näki velipojan onnellisen ilmeen, mies täyttää 40 ja syöttää toiselle kakun päältä karamellit.

Vähän se kyllä huokaisi kun naapurista säntäsi lapsilauma huutamaan apuun, yksi oli tarttunut kiipeilyverkkoon kiinni. Onhan se aina lapsien kanssa pärjännyt ja viihtynyt, miksei nyt sitten näidenkin. 

Isäntä on aina vahvasti ollut sitä mieltä että pitkällä naisella täytyy ehdottomasti olla pitkä tukka. Nyt se katseli minuutin hiljaa, ei sanonutkaan voihan p.......vaan ihmetteli miten sivuja ei ollut enempää lyhennetty, olisi ollut vielä parempi sitten. Ikinä niistä ei selkoa ota, miehistä. Kai se tyttömäinen sitten tarkoittaa jotain positiivista?