Kiitos edellisen kirjoituksen kommenteista, kenenkään mielestä talo ei onneksi kuulostanut ihan mahdottomalta ajatukselta. Tai liian suureelliselta.

Vaistoonsa kannattaa aina luottaa, ja niin olen lähes poikkeuksetta tehnytkin. Muuttanut suuntaa ja suunnitelmia sen kummemmin järjellä pohtimatta. Miten minusta nyt tämmöinen jahkailija on tullut?

Pojan kuolema ravisti minusta pois harhaluulot siitä että niiden viesti olisi aina oikea. Tai osaisin ne tulkita.

Ja paitsi jahkailija, minusta on kai tullut nynnykin. Parempaa sanaa en keksi. En minä ennen olisi epäröinyt muuttoa, tai ylipäätään pärjäämistäni. En omalla autolla reissuun lähtöä tai viljakuormien vientiä varastolle. Eilen illalla lastattiin viimeiset viljat kärreihin, odottamaan vapaideni alkua.

Pojan kuoleman jälkeen en toisaalta pelkää enää mitään, sillä pahinhan tapahtui jo. Toisaalta se teki minut melkein ylivarovaiseksi, toivoisin niin murheiden kiintiön olevan osaltamme ainakin vähäksi aikaa täynnä.

Joku osa minussa pistää hanttiin, haluten pitäytyä rutiineissa ja tutuissa ympyröissä. Toinen puoli taas sisustaa jo taloa, raivaa pihaa ja miettii mitä uutta pitäisi hankkia. Se osa minusta olisi jo valmis muuttamaan hautausmaan kupeesta kauemmas, ja taloon jossa mikään nurkka ei toisi muistoja pojasta mieleen.

Ja sitten katson vessan kaappiin, valkoista hammasmukia ja vanhaa hammasharjaa. Sekin hylly pitäisi tyhjentää.

Ehkä muutolla ei tosiaan olekkaan mitään tekemistä järjen kanssa. Ehkä minua vain pelottaa päästää irti ja katsoa mitä eteen tulee. 

Sekin vaikuttaa hassulta, minähän kuljen pitkin metsiä koirien kanssa enkä useinkaan ole tarkasta sijainnista perillä. Tai tiedä miten tielle löytää, ainakaan suoraan.

Näin mainoksen pienestä ihmevehkeestä joka osaa aina neuvoa reitin lähtöpisteeseen, oli se sitten auto tai kotipolku. Sen avulla saattaisi välttyä monelta pusikolta ja turhalta kiertelyltä.  Hetken jopa harkitsin kunnes muistin järkytyksen jonka sisko2 aiheutti läppäriä esitellessään. Kytki huomaamatta kameran päälle ja hui, ruudusta tuijotti joku omituisen näköinen otus takaisin.

Ei tämä kaikki nykytekniikka ole minua varten, tai mitenkään tarpeellista. Vanhoilla konsteilla on tähänkin asti pärjätty. Ja oikeastaan, harhapoluilta on löytynyt monta hienoa paikkaa.

Miksei sitten vanhalla talolla?

Irtisanoin jo kiinteän laajakaistan. Ajattelin pojan opiskelukaveria joka on lähdössä Afganistaniin. Tässä on sentään aika lyhyestä loikasta kyse.