Ja joskus runsain mitoin. Joku päivä kysäisin isännältä josko muutaman kottikärryllisen multaa jostain pellon kulmalta voisi hakea. Olisihan se pitänyt muistaa että meillä kun hommaan ryhdytään niin ryhdytäänkin kunnolla, olkoon sitten kyse polttopuista, riitelystä, metsään menosta tai aikeista ampua vain pari kierrosta.

Rinteestä vattupuskasta seurasin miten isäntä käynnisti traktorin, perälyvyn kiinnitti ja ajoi pellon reunaan. Naapurin poika kauhakuormurilla perässä, nousin jo kannon päälle katsomaan, mitä ihmettä ne touhuavat.

Vanha ladon roju sai kyytiä, vaihdettiin kärrit tilalle ja kuormaus alkoi. On kuulkaa nyt multaa muutama kuorma kärrätä, riittää ainakin niille parille karhunvatulle joiden istuttamista suunnittelin.

Ensimmäinen pentu lähti tänään, saa ainakin hyvän kodin. Topatut ja kirjotut peitot valmiina, korit ja lelut. Silti, haikeaa, hieman.