Luonto on satumaisen kaunis, ulkona paukkuvat ensimmäiset raketit, vuotta jäljellä enää muutama tunti. Aamupäiväisen kauppakeskus-ammuskelun jälkeen omat murheet ja mietteet tuntuvat kuitenkin aika pieniltä ja tyhjänpäiväisiltä.

Ei tämä minun vuoteni oikeastaan ole murheellinen ollut, vähän uuvuttava vain. Ehkä nyt olisi vuorossa tasaisen arkinen ja tavallinen vuosi. Ainakin toivon niin. Eikä näissä mietteissäkään mitään viisaasta piile, ihan tätä tavallista vain.

Vaikka sisko2 työkseen istuu tietokoneen ääressä hän viitsi syventyä yhtenä iltapäivänä minunkin koneeseeni. Neuvoa miten pohjia tehdään, tutkia tulostimen asennusta ja taisi siinä selvitä muutama muukin ongelma. Kiitos paljon!

Eli tämän näköisestä talosta ja maisemista tätä blogia päivitellään.

Kun ehditään, ihmeesti päivät vain sujahtavat ohi. Hirvikoirien treenaaminen kyllä päättyy nyt vuoden vaihteeseen, mäyräkoirien toistaiseksi lumen tähden. Tänään mäyrikset olivat kolmen tunnin kahlaamisen jälkeen kaikki sovinnolla kotiin lähdössä, aamuinen into jäniksien perään lopahti aika äkkiä. Eikä kyllä ihme, välillä pilkisti vain kuono jostain kinoksesta kun ne yrittivät ajoa.

Isäntäkin on taas muistanut että osaan laittaa ruokaa. Putkimies puolestaan on unohtanut astianpesukoneen asennuksen. Ennen olisin hyppinyt tasajalkaa ja antanut semmoiset palautteet että kone varmasti jo toimisi, nyt olen vain pari kertaa istunut rauhassa ja kuunnellut millaiset osat tällä kertaa puuttuvat. Ynnä tunnin pari muuta tarinointia, tiedän jo aika tarkkaan mistä kolottaa ja kivistää.

Saunomisen makuunkin olen taas päässyt, naapuri lämmittää isoa puusaunaa ahkerasti. Ensimmäisellä kerralla yllätyin kun iso mies raidallisessa kylpytakissa ja vaaleanpunaisissa tohveleissa ilmestyi ovelle, ilmoittamaan että jos kelpaa niin löylyä riittää kyllä minullekkin. Mukava naapuri, kerrassaan.

Oikein hyvää vuoden vaihdetta ja antoisaa tulevaa vuotta!

Minä lähden vihtomaan menneen vuoden pölyt pois. Joskus onneen ei muuta tarvitakkaan.