Työviikko hujahti nopeasti, ja yllättävästi. Useamman yökkövuoden jälkeen sitä kuvittelee että eteen on tullut jo kaikki mahdollinen, vaan elämähän on yllätyksiä täynnä. Yöt varsinkin.
Ehkä se oli täysikuu, ehkä alkanut arki toi taas vaivat ja murheet mieleen, ehkä tyhjenneet suklaarasiat ja konjakkipullot harmittivat.
Tai sitten vuosia työparina toiminut hoitaja jäi vuorotteluvapaalle ja hänen lähtönsä vaikutti.
Toimintaa joka tapauksessa riitti niin että jäi pakinaperjantaikin väliin, pitkien öiden jälkeen jaksoi vain nukkua ja lenkittää koirat.

Saunahan perjantaissa oli aiheena. Lehtiä lukiessa miettii että sen takana nämä nykypäättäjät pitäisi käyttää, löylyä ja häkää ovat tainneet saada jo yli oman tarpeen.
Kuvitellaanko täällä ihan todella että jonkun Sievisen saaminen euroehdokkaaksi lisää kansan äänestysintoa ja arvostusta siihen puljuun?
No, ehkä siinä allasta päästä toiseen kauhoessa on ehtinyt ajatella monenmoisia.
Sillä kai niillä edustajillamme jokin merkitys siellä parlamentissa on?

Ostovoimakin kuulemma kasvaa reippaasti. Ei ainakaan uuden verokortin ja laskutulvan mukaan.
Tai ehkä se tapahtuukin vasta syksyllä.

No, tähän asti pääsin vapailla kun alkoi oudosti väsyttää. Pistin raittiin ilman puutteen piikkiin ja lähdin muutamaksi tunniksi Esterin kanssa metsään.

Sen jälkeen väsyttikin vielä enemmän.

Seuraavana aamuna olin avaamassa kahvipakettia kun sanonnan vintti pimeni merkitys selvisi minullekkin. Isäntä pelästyi kauheasti, itse olin lähinnä ällistynyt.

Tarkemmin kuvailematta kerron vain että olen tässä parin päivän ajan tutustunut virukseen nimeltä noro, se kuulemma jyllää täällä nyt oikein urakalla.

Selkää on pakko välillä oikaista mutta jollei täältä lähipäivinä kuulu mitään olen vain kääntänyt pesuhuoneen lattialämmitystä suuremmalle ja muuttanut toistaiseksi sinne.