Vapaapäivinä aamusta heti metsään.

Ruska täällä etelässäkin on kaunis.

Vihreää ja keltaista.

Valoa ja varjoa, aurinkoa ja sadekuuroja.

Koira tietysti aina mukana. Joskus homma toimi kuten pitikin, joskun pusikosta löytyi yllätys. Suojaväri tällä otuksella on hyvä, ääni kamala.

Koiran lisäksi mukana kulkivat aamukosteiden pusikoiden varalta sadehousut. Iltapäivisin ne joutivatkin jo muuhun tarkoitukseen.

Jos päivät menivät metsissä niin mitäpä iltaisin? Sienisoossia ja kesän viimeisiä kukkia.

 

Lauantaina olin tämän vuoden toisissa häissä. Hämmästelemässä sitä miten lapset kasvavat, kuinka TV-ohjelmaa tehdään, ja kuinka vieraistakin ihmisistä löytyy jotain tuttua. Sitäkin, millaisen kauhun kamerat aiheuttavat, ja kuinka ällistyttävän helposti niiden läsnäolon tuntien kuluessa unohtaa.

Mielenkiinnolla odotan sitä minkälainen ohjelma aineksista syntyy,  sitä millainen kuva tapahtumista halutaan antaa. Sillä jos kamerat unohtaa nopeasti, niin mikit vielä nopeammin.

Huomisen huitelen vielä minne mieli vie, sitten alan laskea työ-öitä. Enää viikko kuukauden kesäloman alkuun.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kaunista lokakuuta kaikille!

Ai niin, Partapappa heitti haasteella - kiitos vaan! Vastaan jahka saan vastaukset valmiiksi.