Normaalisti pääni on täynnä, tai no, ainakin puolillaan kaikenlaisia asioita ja ajatuksia. Muutaman kerran se on kuitenkin tyhjentynyt täysin. Ehkäpä tuttu tunne muillekkin.

Kuuloni taisi olla jo toisella kymmenellä huono, viittasin innoissani kun opettaja kysyi kuka haluaa lausua luokan edessä runon pyhästä Yrjänästä. Kuulin kysymyksen väärin, eli kuka on lukenut kotiläksyksi annetun runon.

Niinpä sitten ainoana vapaaehtoisena tankkasin punastellen runoa luokan edessä. Se ujoin ja ehdottomasti hiljaisin tyttö koko kouluajan. Muu luokka tirskui ja hihitteli kun epätoivoisena hain sanoja.

Se oli nälkävuoden pituinen värssy. Ja lopun kouluajan kuljin Yrjänänä.

Aikanaan tentin talousmatematiikan täysin pistein, jatko-opiskelujen lopputentin piti olla ihan vaivaton juttu. Itsevarmana istuin pulpettiin, käänsin paperin esiin ja tajusin ettei päästä löydy eikä tule ulos ainuttakaan järjellistä ajatusta. Numerot olivat täyttä hepreaa.

Menihän se läpi, nippanappa.

Tyhjä lattia oli aikoinaan toinen kammotuksen aihe. Ison salin halki kävely todistusta hakemaan, onnittelemaan, vessaan. Kakki varmasti katsovat.

Onko helma kunnossa, sukkahousut ehjät, paheksuuko ne kun otin näin ison kakkupalan, santsata ei ainakaan kehtaa. Voi pahus, orkesteri lähti tauolle ja tässä me nökötetään yksin keskellä lattiaa odotellen taukomusiikin alkua. Onhan näitä.

Yksissä häissäkin ne tuijottivat koko illan. Harmitti vietävästi kun uskoin siskoja, ihan varmasti helma oli liian lyhyt ja mekko muutenkin outo. Täysin väärä valinta.

Vasta poislähtiessä boolimaljan luota kuului " ollaan seurattu että sulla on paikan parhaat sääret." Ne eivät siis nauraneetkaan silmäpakoa tai mustelmia!

Nyt seison eteisessä, kenkätelineessä on tyhjä tila. Pesuhuoneen naulakossa on tyhjä koukku, vessan kaapissa tyhjä hylly.

Katselen valokuva-albumia, sen loppusivut ovat tyhjiä. Ja jäävätkin, tyhjiksi.

Selaan puhelimen numeroita. Ärrän ja teen välillä on tyhjä tila. Siinä, missä ennen oli toinen tärkeimmistä numeroista.

Tiedän vasta nyt mitä tarkoittaa tyhjä.

Jää tyhjä tila muistojen asua.

Jääkää taloksi, viipykää.

Sillä muuten on liian tyhjää.