Pakinaperjantain melodiat soivat niin runsaslukuisina päässäni että ne täytynee jättää yön yli hautumaan. Toisin kuin viimeisin Erkin kirjoitus, http://diesel.vuodatus.net jossa hän pohtii kummallisia asioita, taas kerran.

Jyrää tai tule jyrätyksi ei oikein satu ajatusmaailmaani, vaikka olenkin yksintekijä ja eläjä kannatan silti yhteispeliä.

Ehkä voisi jatkaa Erkin ajatuskuvioita, sitä että ihminen on itsekäs, oma napa aina lähinnä. Silloin suhde tai liitto perustuisi tarpeelle, tarvitessaan jotain yleensä on valmis sen eteen kunnolla työskentelemäänkin.

Naisihminen ei enää nykyään tarvitse miestä elättäjäksi eikä turvaksi, ei sosiaalisen asemankaan takia. Sinkkuelämä on antoisaa, vanhoistapiioista ei puhu enää kukaan. Sossu auttaa herkemmin kuin moni mies, kohta ollaan koulutetumpiakin kuin miehet. Miksi siis ottaa semmoinen nurkkiin pyörimään, pyykkikasaa kasvattamaan ja kaukosäädintä valloittamaan?

Johonkin ikiaikaiseen tarpeeseen se kai perustuu, tai kuvitelmaan mitä ihmisellä täytyy olla voidakseen elää kelvollista elämää. Onhan toki helpompaakin ettei joka tarpeeseen tarvitse lähteä etsintäreissuille.

Itsekkäänä ihminen pitää tarvitsemastaan kiinni, vähän fiksumpi yksilö ymmärtää myös itse antaa jotain vastalahjaksi.

Ja silti, en oikein usko pohjimmiltaan tähänkään teoriaan. En ole yhtään romanttinen ihminen, kuinka voisinkaan, kun isännälle täysikuu merkitsee vain loistavia öitä kytätä kettua haaskalta?  Tosin, en ole koskaan ollutkaan, haluan nähdä kunnolla mitä syön.

Mihin sitten uskon? Uskon siihen iloon ja merkitykseen jonka toinen tuo tullessaan elämääni, siihen että on hyvä kun on joku jonka kanssa jakaa harmit ja vastoinkäymiset. Jyrää saan ajaa riittävästi keväisin pellolla, koiria komentaa ja juoksuttaa. Uskon joustamiseen, venymiseen, anteeksiantoon, siihen ettei vika aina ole toisessa jolleivat hommat luista. En tähän itsekkääseen ja vain omaa etuaan vaalivaan nykyaikaan.

Hyvähän tässä toisaalta on puhua, suklaata kannetaan kaupasta harva se päivä, silloin harvoin kuin meillä riidellään olen yleensä oikeassa . Mutta ei siivouksista tai silityksistä, teen ne, mutta tavallani ja ajallani.