Juhlittiin sitten isännän syntymäpäivät oikein perusteellisesti, 5 päivää syötiin täytekakkua putkeen. Aika hyvin mieheltä joka ei ensin aikonut juhlia ollenkaan. Ja yllättäen tosi mukavaa, ehti jutella kerrankin kaikkien vieraiden kanssa kunnolla.

Vieraista tuli mieleen naapurit, ollaan yritetty toipua mahdottoman mukavien naapurien menetyksestä.  Se päivittäinen pihakuulumisten vaihto täytyy nyt hoitaa muulla tavoin.

Olen yrittänyt useampaan otteeseen ehtiä tietokoneen ääreen. Lukemaan blogejanne, päivittämään omaa, ja lataamaan kuvia Vuodatukseen. Eipä ole onnistunut, johtuneeko sitten täältä maalta puuttuvasta yhdestä G:stä, tai sitten tökkivävästä Vuodatuksesta. Vai ihan vain omasta ajan käytön suunnitelusta.

Mainoksissa kerrotaan jo 4G-yhteyksistä, täällä ei toimi edes 3G. Paitsi lieden takalevyllä, ja se paikka on jo taimilaatikolle varattu. Ja joskus sohvalla, mutta tungosta on sielläkin.

Jostain syystä kukka- ja taimimääräni pääsi yllättämään isännän. Vaikka olenkin yrittänyt piilotella niitä tasaisesti ympäri huushollia.

Jota muuten on hartaasti yritetty saada esille kaiken tavaramäärän seasta. Mihin ihmeeseen joutuvat ihmiset joilla ei ole vinttiä? Vai pakottaako sen puute jo alusta pitäen karsimaan tavaraa reippaalla otteella?

Täytyy myöntää että yritystä sopeutua yhteiseloon on löytynyt kiitettävästi, paljon enemmän kuin uskalsin toivoakaan. Yllättävän nopeasti kaikki on loksahtanut kohdilleen, kun alkuhässäkästä vain ensin selvittiin.

Taitaa sittenkin olla totta ettei erillään asuessa ole niin tarvetta yrittääkään, on kovin helppoa pistää ovi perässään kiinni ja kääriytyä ajatuksineen oikeassa olemisen tunteeseen.

Alkuun isäntä taisi pingottaa liikaakin. Yritin selittää että pystyn kyllä yövuoron jälkeen nukkumaan vaikka ympäriltä kuuluukin ääniä, eikä 7 km työmatkapyöräily ole liikaa ihmiselle joka on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa autottomassa huushollissa.

Aamulla, hyisessä vastatuulessa kotiin polkiessani, tosin mietin ettei olisi ehkä kannattanut olla aivan niin vakuuttava. Enkä muistanut sitäkään miten kova ääni naapurin isännällä on.

Mäyräkoirat yrittävät myös kovasti sopeutua uuteen rytmiin. Niistä on selvästi järkyttävää kuinka aikaisia aamuherätykset nykyään ovat, ja kuinka isännän lähtiessä töilleen joutuu vieläpä ulkotarhaan!

Onneksi sentään vain tunniksi, pariksi. Ja välillä iltaisin hetkeksi.

Hirvikoirat taas yrittävät käsittää ettei ilmestymiseni näköpiiriin tarkoita joka kerta herkkupaloja tai lenkille lähtöä, vaan että saatan kulkea pihalla ihan muutenkin.

Töissä yritän parhaani mukaan, tämä on taas työläämpi ja raskaampi jakso. Talvi on ollut monelle rankka. Yritän myös tolkuttaa itselleni järkeä töiden suhteen - tuleva remontti nielee euroja, ja sijaisuuksia tässä kunnassa olisi tarjolla niin paljon kuin tehdä jaksaisi.

Remontti, niin. Ollaan yritetty selailla netistä valikoimia, mutta jo pelkkä keittiön hanojen määrä sai päämme pyörälle. Ehkä on parempi vain antaa rautakauppiaalle lista käteen ja sanoa että halvimmasta päästä toimivia, kiitos.

Joka keväistä kuntokuuria yritetän myös aloitella, polttopuita on jo aika monta kasaa pilkkomista odottamassa. Huomenna on tarkoitus startata halkomakone, samettiruusujen koulimisella ei kuulemma ole vielä kiire.

Eipä tosiaan taidakaan olla, lämpimän sään tulo jäi vain yritykseksi.

Mutta ennen kaikkea, ollaan ihan tosissaan yritetty. Välttää ottamasta liikaa stressiä siitä että tämä yhteiselo onnistuisi!