Taitaa olla varma vanhenemisen merkki kun alkaa miettiä miten ennen selvittiin paremmin, tai ainakaan ei valitettu niin monesta asiasta.

Missä vaiheessa täällä on eksytty kartalta, unohdettu kuinka pohjoinen mamme oikeasti onkaan.

Syksystä se alkaa, ensimmäiset liukkaat yllättävät aina, pimeys ja harmaus ahdistaa ja järkyttää. Tahtia tai vauhtia ei voi hidastaa, muuten ei ehdi, pääse, lihoo tai repsahtaa jokalailla.

Pakkaset ja pyryt ovat jokaisen uutislähetyksen pääotsikoissa. Liikenne myöhästelee, takkuilee, sähköpula uhkaa. Moni ei edes omista kunnon talvikenkiä.

Ennen käytettiin ulkovessaa, suihkua harvalla oli sisätiloissa. Kouluun tarvottiin nenänpää jäässä, töistä köröteltiin kotiin kun joku ehti antaa virtaa tai aurata tien.

Talven hankaluuksia ja haittoja pidettiin toki kurjina muttei mitenkään omituisina, semmoista se vain tähän aikaan vuodesta ruukkaa olla.

Nyt netissä keskustelupalstoilla pohditaan kuinka koirat puetaan ulos tai voiko hevosia viedä ollenkaan tarhaan, saako pakkasen takia olla pois töistä jollei tarkene mennä. Solvallaa vain totoradiostakin kuuluu.

Oltiinko ennen sitten tyhmempiä, likaisia ja hikisiä, tyylittömiä tallukoissa ja tumpuissa? Haittasiko se jotenkin? En tarkoita että erityisesti ulkovessaa kaipaisin, ihmettelen vain miten ylipäätään selvittiin. Toisaalta, onhan se hyväkin että joku asia yhdistää, pakkasta voi yhdessä siunailla.

Tositeeveen seikkailuohjelmat tropiikissa kiinnostavat, epämukavuus ja loiset eivät haittaa kunhan vain on lämmintä? Tätä talvea ja elämää ei millään voi kokea samoin, liian totta, ainakin aamuisin.

Kyllä, pidän talvesta. Nykyisillä varusteilla pakkaset eivät haittaa, ainoastaan potkukelkka kulkee tahmeammin. Mutta sehän kuluttaa vain kaloreita.