Vanha viisaus siitä että työ on paras lääke päti ainakin tänään. Pari viikkoa isännät ovat näillä kulmilla potkineet pellon reunassa multakokkareita, kuunnelleet säätiedoituksia ja seuranneet naapureiden touhuja. Eilen aloitti isäntäkin toukotyöt.

Aamusta tuntui flunssakin sen verran hellittäneen että uskalsin kiivetä traktorin pukille. Sateen uhan takia yritettiinkin saada tänään mahdollisimman paljon jyviä maahan.

Äestäminen, sarkaa ylös ja alas ajo, samaa koko päivä. Voisi kuvitella että olisi pitkästyttävää. Siinä on kuitenkin jokin outo taika, päivä hujahtaa iltaan ettei lakisääteisiä taukojakaan muista pitää. Mullan tuoksu, valkeat lokit, traktorin tärinä ja tasainen meteli. Naapureiden traktoreiden pölypilvet peltoaukealla.

On äärimmäisen rentouttavaa välillä tehdä jotain jossa ainut pohdittava asia on kiertääkö kivet ja sähkötolpat oikealta vai vasemmalta.

Joskus on hyvä ettei elämä tunnu tämän monimutkaisemmalta.