Mies oli kaupungin kasvatti, toimeliaasta veljessarjasta, vaimo pienestä ja vaatimattomasta mökistä. Aikuisella iällä löysivät toisensa, avioituivat ja alkoivat perhettä puuhaamaan, rakentamaan yhteistä kotia ja tulevaisuutta.

Mies osakkaana pienessä firmassa, kova usko tulevaan, työntekoon ja menestymiseen, vaimo töissä tahoillaan.

Tuli perhettä, tuli lama, ja tulivat esiin muiden osakkaiden teot. Kova oli heilläkin usko firmaan, ehkei realismia niinkään.

Muut kaukonäköisinä suojasivat selustansa, mies jäi mykkänä ja järkyttyneenä selvimään asioita pankin kanssa.

Unelmat romahtivat kerralla, usko tulevaan horjui, itsetunnosta jäi riekaleet jäljelle. Mikä mies se on joka näin perheelleen tekee, mitä ovat ystävät jotka näin jättivät hänet yksin vastaamaan kaikesta? Mikä mies se on joka ei perheestään pysty huolehtimaan? Keneen enää elämässä luottaa?

Tuli pitkiä työpäiviä, pitkiä työviikkoja, terveys reistaili vaan luovuttaa ei voinut. Itsesyytökset, toisenkin jaksaminen tiukoilla, jatkuva huoli selviytymisestä.

Miestä painoi syyllisyyden taakka, ei riittänyt että omat unelmat olivat riekaleina, täysin joutui perhekkin omansa hautaamaan.

Puhua olisi pitänyt, vaan miten, kun selviytyminen päivästä toiseen vei kaikki voimat, toivottomuus ja syyllisyys painoivat, loputon väsymys uuvutti. Mistä löytää sanat kun ei itsekkään vielä käsittänyt miten kaikki oikein meni. Toinen tuntui äkkiä aivan vieraalta.

Vaimo ei kestänyt yksin, haki hetkeksi unohdusta, uskoa tulevaan, hetken kevennystä raskaaseen arkeen. Vieraannuttiin enemmän, puhuminen oli aina vain vaikeampaa.

Perheen tähden sinniteltiin, molemmat omaa elämäänsä eläen, välillä toivon pilkahtaessa taas jaksettiin uskoa huomiseen ja toiseen.

Väistämättä vuosien jälkeen vain huomattiin ettei mitään yhteistä tulevaisuutta enää ole jäljellä, liian paljon katkeruutta, väsymystä, puhumattomuutta ja vääriä sanoja ja tekoja takana, edessä erilaiset unelmat ja toiveet elämän suhteen.

Nykyisin puhutaan masennuksesta, kriisiavusta, terapiasta ja vertaistuesta, tiedä sitten olisiko mikään muuttunut, vain jälkikäteen voi arvailla.