Ensimmäisen viikon pakkasin. Vähän heitin pois, paljon otin mukaan. Huolella käärin valokuvat matkaan, kätkin muistot visuun talteen.

Toisen viikon muutin. Tavaroita taloon, taloa kodiksi. Katselin uutta kotikuusta ja kuuntelin yön ääniä. Äkkiä ne tutuilta tuntuivat.

Kolmannen viikon juhlin. Se oli täydellistä -jollei katsonut korttien kultaisia numeroita. Minusta tuli varhain aikuinen, voinko siis lopettaa aikuisena olon aiemmin?

Neljännen kuljin pitkin metsiä. Koirien kanssa, niiden perässä, tai vain katsellen kuinka kuusen oksa kannatteli pisaroita ja kivi sammalta ja saniaisia.

Viidennen vietin sohvalla. Eilen nousin, käytin Esterin hirvillä ja tänään mäyräkoirat jäniksen jäljillä.

Huomenna keitän hirvikeiton peijaisiin. Vahdin viime vuotta tarkemmin boolin tekoa ja vahvuutta, kierrän passipaikat ja hirvien kulkusuunnat vielä kerran muiden mukana. Puheissa, ulkotulen loimussa kuuntelemme vain yön hiljaisuutta.

Maanantaina mietin jo töihin lähtöä, tiistaina käännän rytmiä. Keskiviikkona aloitan taas yöt.

Voi miten hieno loma minulla olikaan!