Miten ihmeessä yhden sanan sanominen voi olla noin vaikeaa? Mikä siinä niin kovasti ärsyttää? Näyttäväthän miehet nykyään tunteitaan ihan julkisilla paikoillakin. Kuuntelitkos sie edes mitä mie kysyin?

"Höh, sehän on ihan teini-ikäisten höpinää. Olet taas lukenu jostain akkojen lehdestä mimmonen miehen pitäis olla. Puhua ja pussata ja puhua taas."

En minä sillä, ihmettelen vaan mikä noin puheliaan miehen tässä kohtaa mykistää, mikä sen niin vaikeaksi tekee.

"No kai niitä tunteita nyt voi näyttää muutenkin, ja luuletko että oltais muuten näin kauan yhessä oltu?"

Ai niin mitenkä muuten?

"Melkein joka ilta ootan kiltisti pihalla koska oot lähössä, ja aina autan kun vaan kysyt."

Kai sitä voisit lähtöajan ilmoittaa etukäteen niin ei tarttis aina odottaa. Ja apua tarjota itsekkin kun tiedät etten hevillä sitä pyytele.

"Se on sitäpaitsi liian vaikea sana muutenkin."

Vaikea? Miten niin vaikea?

"No kun siinä on se yks, se yks vaikea äänne."

Äänne? Mikä ihmeen ää.....Herran jestas, onks sulla ärrävika? Miten kummassa et ole mitään sanonut?

"Kuka niitä vikojaan ja puutteitaan luettelee, kyllä työ naiset sen hienosti itekkin hoidatte. Aattelin että kun olet niin monta talvea kuunnellut niin tiiät jo."

Voi kulta parka, eikö sitä aikoinaan koulussa hoidettu? Kiusasko ne siellä sinua kuinka kovasti?

"Alottihan ne, vaan kysyin että onkos se tän pitäjän ällätys ja lällätys mitä työ haastatte sitte jotenki hienompaa. Mennäh ja tehläh, syölää ja puilaa. Ei ne kauaa viittinny."

Voi sentään, on sinua varmasti kovasti tuommonen vika harmittanut ja haitannut, miekin tässä vielä lisänä tingannut ja kysellyt.

"No on, välillä niin saakelisti. Kyllä se nyt aikuisen miehen pitäs ehottomasti osata kunnolla perrrrrkele sanoa!"