Lunta nimittäin. Koko yön tuuli puhalsi ja kolisutteli nurkkia, aamuyöstä pyrytti oikein kunnolla. Tätä lumisen maiseman ihanuutta on tänään täytynyt vain hehkuttaa hyvin varovaisesti.

Aamuvuorolaiset näyttivät siltä kuin kunnon konjakkitujaus olisi ollut tarpeen, kun viimein sisään pääsivät. Tuisku oli nimittäin kasannut oven eteen kunnon kinoksen ja täyttänyt lukonkin. Rekkojen välissä valtatiellä lumipöllyssä ajaminen, näkyvyys olematon, riittää kyllä täyttämään monen naispuolisen extremetarpeet.

Pyörän jätin sovinnolla nurkalle, auramiehillä näytti olevan riittävästi töitä pitäessään pääväylää auki. Saapikkaanvarrella arvioiden 30 cm uutta lunta nosti mukavasti kotimatkalla hien pintaan. Taas kerran kiitin mielessäni vain kilometrin työmatkaa, sen nyt rämpii vaikka miten.

Kaikki vastaantulijat pitelivät pipojaan, minä sentään etenin myötätuuleen. Puolituttu mies kaivoi hangesta autoaan ja totesi että tässä on jo talviurheilun makua. 

Naapuri kolasi pihaa. Melkein samaa paikkaa 8 tuntia myöhemmin kun herättyäni hain postia. Näytti jo vähän kyllästyneeltä joten jätin lumisten puiden ihastelun toiseen kertaan.

Isäntä höyrysi äsken paikalle. Niskat jumissa aurannut koko päivän kyläteitä auki. Taitaa aurata vielä illallakin, sen verran uutta tulee koko ajan. Totesin että parempi olla hiljaa vaan.

Mutta koirat! Niiden mielestä lumessa on ihana hyppiä, kaivella, tutkia jälkiä ja tehdä uusia. Eikä yhtään pestävää kuravatsaa lenkin jälkeen.

1411003.jpg

Ihanaa, tänne meillekkin tuli lunta!