Tai tässä tapauksessa täysi on suhteellinen sana. Jonkun päivästä löytyy varmaan sama määrä merkintöjä kuin minun viikostani, mutta ihmiselle jolle jo pari menoa kuukaudessa on paljon niin loppuvuoden kalenteri tosiaan tuntuu täyteen pakatulta.

Työt alkoivat täydellä tohinalla. Oli oikeastaan ihan mukava taas palata työmaalle, ainoastaan sisätiloihin siirtyminen tuotti pientä tuskaa. Suunnittelinkin jo virittäväni teltan takapihalle päiväunia varten, pehmentämään laskua. Mutta hyvin tuntuu nukuttavan yövuorojen jälkeen omassakin sängyssä.

Kummallista miten paljon huolettomampaa uni on päivisin öihin verrattuna!

Hirvijahti on jatkunut viikonloppuisin hämärästä pimeään. Koirat on sentään saatu pyydystettyä aina jo yöksi koppiin, ja pakastimeen ihan mukavasti lähiruokaa.

Metsästysseura juhlii tänään viiskymppisiään. Kun vihdoin kesäkokouksessa saatiin väännettyä päätökset juhlapaikasta, ohjelmasta ja työnjaosta kasaan niin kuvittelin homman rullaavan omalla painollaan. Että riittäisi kun listassani olisi nimi jokaisen homman kohdalla.

Se lista olisi vain nähtävästi pitänyt myös monistaa asianosaisille, ja soitella vähän aktiivisemmin perään. No, taitaa olla nykypäivänä hyvinkin yleistä ettei talkooporukkaa enää saada kasaan. Se on aina joku muu joka hommat hoitaa.

Omaa tyhmyyttä kun luotin lupauksiin, tai jätin varmistelut parille viimeiselle viikolle.

Toisaalta, vaikka minulle täytyy olla pilkuntarkasti selvillä miten hommat rullaavat, vessapapereista kakkulapioihin ja kunniakirjojen jakajaan, kaikki todennäköisesti menisi ihan yhtä hyvin vähemmälläkin suunnittelulla ja touhuamisella.

Ehkä minusta on vain mukavaa kirjoitella listoja ja kuvitella itseni tärkeäksi.

Sokerina pohjalle pomokin havahtui, keväästä asti roikkunut yöhoitajien palaveri oli pakko sekin mahduttaa tälle viikolle. Tonttuleikit onnistun sentään jättämää väliin - ei firman pikkujouluja tänäkään vuonna voi juhlia ihan vain tavalliseen tapaan syöden ja seurustellen.

Joten näillä mennään marraskuu loppuun.

Mukavaa loppukuuta!