Joulun jäljiltä on ollut niin kylläinen, tyytyväinen ja onnellinen olo että konekin on saanut huilata. Olkoon vain naivia tai vanhanaikaista, mutta joulu on hienoa aikaa - ja päättyy vasta loppiaiseen. Kariskoon kuusi miten paljon vain. Monta joulua onkin mennyt töissä, nyt oli hienoa köllähtää kylläisenä vain sohvalle. Uusin Juha Seppälä tuli luettua, ei ehkä ihan parhaita kirjojaan.

Lapset viettivät joulua kanssani, sopivasti vieraita piipahti, omaa rauhaa riitti sitäkin. Vävy on oppinut keittämään oikein hyvää kahvia, tytär leipomaan suklaakakkua. Kiitos niistä.

Pennut eivät kaataneet kuusta eivätkä vieneet yhtään palloakaan. Tutkittuaan ettei tämän kuusen alla makaa jänistä jättivät sen rauhaan.

Olin paljon kuviteltua kiltimpi koska sain niin monta pakettia, kiitokset tontuille siitä. Joulun jälkeen ostin vielä apteekista , viimein, itselleni kunnon lukulasit, oikein kullanvärisellä kotelolla. Tähän oli pakko päätyä kun huomasin millä aineella vessan joulusiivous tulikaan tehtyä. Ne ovat kaikki Dailyn pullot yhtä sinisiä, valitettavasti.

Joulusäät ainakin täällä olivat upeat, aurinkoista, pientä pakkasta. Pojan kanssa tehtiin aattona pitkä lenkki, tyttären kanssa sulateltiin laatikoita. Fyysiset vauriot jäivät mustaan peukalonkynteen. Aatonaattona verhoilin keittiön tuolit. Tätä ei tapahdu usein, kankaassa näytti olleen pelkkä markkahinta. Mutta hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty.

Tänäkin vuonna herneet unohtuivat pakastimeen, joka toinen vuosi kauppaan. No, onhan tässä vuodenvaihdetta ja pääsiäistä, noin esimerkiksi.

Ensimmäinen työyö takana, seitsemän jäljellä. Onneksi on rusinakakkua ja pipareita jäljellä.