Vaihtoehtoisia listoja siitä miltä tuntuu olla keski-iässä, millaista se on, kaipaili Tui. Ensimmäisenä listalla kai on mukavuudenhalu (ennen olisi suoraan sanonut laiskuudeksi), josta johtuen esim. linkitys on jäänyt opettelematta muun mielekkäämmän takia.

Toiseksi huomaa omaavansa koko joukon piintyneitä tapoja joista on vaikea luopua, eikä ymmärrä miksi pitäisikään.

Kolmanneksi lukee ällistyneenä kuinka usein ripsiväri pitäisi vaihtaa, siis kerran käytettynä?

Neljänneksi lakkaa huolehtimasta pitäisikö kesällä käyttää sukkia, ja jos, minkä värisiä? Ostaa vain pitemmän hameen ja siirtyy syksyllä tyytyväisenä villasukkiin ja kumisaappaisiin. Kassilla ei ole niin väliä, pääasia siinä on hyvä sivutasku josta varmasti löytyvät avaimet, rahapussi ja nenäliina. Alushousuissakin kankaan määrä suhteessa pitsiin kasvaa.

Viidenneksi ottaa miesten kanssa paljon rennommin, on jo oppinut etteivät ne siitä enää sen ihmeellisemmiksi muutu, niinkuin ei itsekkään.

Kuudenneksi huomaa kiinnostuvansa ihan uusista asioista, paljolti syystä että omaa aikaa on enemmän, usein myös rahaa.

Seitsemänneksi osaa arvostaa hiljaisuutta, radion ja television avaa yhä harvemmin.

Kahdeksanneksi , yllättävää kyllä, tunteita on helpompi näyttää ja niistä puhua kuin ennen. Ehkä huomaa ettei siinä ainakaan mitään menetä, ehkä vasta nyt on oppinut.

Yhdeksänneksi hyväksyy paljon enemmän erilaisuutta kuin ennen, entinen ehdottomuus on kadonnut, tai ainakin lieventynyt.

Kymmenenneksi ne lukulasit joutuu lopulta hankkiman.