Ette voi uskoa miten viisas vävy minulla on! Mielummin tietysti näin kuin että voi vitsi miten tyhmä olen ollut. Nyt ne kuvaamani videot myös näkyvät, eivätkä vain kuulu, TV:stä. Olikin aika simppeli juttu.

Ja kiitos sisko2:n, osaan myös siirtää ne tietokoneelle. Tosin mitään siirrettävää ei oikeastaan ole, kotivideoideni yleisö tuli merisairaaksi jo ensi minuuteilla. Ja poistui sen jälkeen hihitellen paikalta.

Kaikkihan eivät tietenkään voi ymmärtää poikkitaiteellista ilmaisua, installaatioita, luovaa kuvakulmaa ja mitä niitä nyt vielä onkaan. Isännän sanoin "aika omituisesti kasvaa noi puut, en oo tähän ikään vielä tommosia nähnyt".

Puolustuksena (ainoana) sille etten itse saanut kuvatuksiani näkymään voinen tunnustaa etten ole koskaan omistanut videonauhuria. Ensin opiskelin työn ohella, sitten tein pitkää päivää yrittäjänä, ja vuosia kahta työtä. Tuskin tuli katsottua edes uutisia, muusta puhumattakaan.

Eli tekniikkapuoli toimii nyt, niskat taas eivät. Yleensä metsässä kaikki vaivat paranevat, nyt kolmen koirailupäivän jälkeen ensimmäistä kertaa eläissäni heräsin siihen ettei pää käänny.

Nähtävästi kaikenlaisia härveleitä on jo liikaa metsässä mukana. Tai sitten tuijottelin ja näpyttelin niin hartaana uutta gepsiä että hartiatkin jämähtivät.

Onneksi tytär osaa hieroa. Ja ihanaa kun kävivät! Nyt selvisin jopa koirahoidosta kunnialla, unohdin ainoastaan metsälenkkiä valitessani että heidän isot koiransa rakastavat vettä. Kuravelli ojien pohjillakin kelpasi mainiosti.

Mitäpä sitä ei tekisi toisen rakkaiden lemmikkien eteen. Varsinkaan jos ne väsyvät samalla mukavasti loppupäivää ajatellen.

Niskat eivät sentään estä töissä käyntiä, eivätkä syksyn ihailua. Ruska-aika on alkanut täälläkin, kotipihalta lähtevän metsälenkkimme alussa näyttää tältä.

1283866963_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lisää punaista polun varrelta. Oli kai siellä kirkkaankeltaisiakin lehtiä, eivät vain sattuneet kuviin.

1283866993_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1283867019_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja pysytään vielä punaisessa. Ostin taimia varten pienen kasvihuoneen myös kotiin, isännän luonahan on jo isompi. Satoa kypsyy edelleen, kohta olemme syöneet tomaatteja kyllästymiseen asti, on alettava soseen keittoon.

1283867103_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1283867044_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja sitten niihin pöksyihin. Ei toki kuviin sentään, eikös näitä jo tullut tarpeeksi?

En ole pitänyt tähän asti verhoja ikkunoiden edessä pimeälläkään, nyt nähtävästi täytyy opetella. Joku on kai nähnyt missä kunnossa alimmat asusteeni ovat ja tilannut nimissäni paketillisen hepeneitä. Tai niin ainakin tulkitsin lähetyslistan - alushousujakaan ei enää kutsuta vain sillä nimellä. Liiveistä puhumattakaan.

Varsinaisen riemun aiheutti kuitenkin vasta mukana seurannut lasku, ja numero johon soittamalla voisi kätevästi peruuttaa seuraavan kerholähetyksen.

Olikin tosi kätevää, kummassakin palvelunumerossa. Näppäile se ja se numero, ja taas se ja se. Pimpelipom, kaikki asiakaspalvelijat ovat juuri nyt varattuja. Odota hetki, ja taas hetki ja...

Mie en odottanut, muotoilin mahdollisimman selväsanaisen viestin asiakaspalveluun. En ole tilannut mitään, en liittynyt mihinkään, enkä varmasti liitykkään. En halua näitä ihastuttavan laadukkaita tuotteitanne nyt, enkä varsinkaan jatkossa. Laskuista puhumattakaan.

Provea on firman nimi, sanooko mitään?

Saas nähdä miten käy, aika karmivia kertomuksia on lehdissä siitä miten käy kun tämmöisiä laskuja on alettu karhuta.

Ai niin, toki ensin varmistin ettei ollut isännän tekosia. Kielsi jyrkästi ja ilmoitti hyvin selvin sanakääntein mitä mieltä oli jo pelkästä ajatuksestakin että larailisi jotain naisten rättikatalogia. Toisekseen, jos hän olisi jotain tilannut, niin takuulla suurempaa kokoa.

Jostain syystä en ollut täysin tyytyväinen tähänkään vastaukseen.