Mitä se ystävyys sitten on?

Ehkä sitä että joku kulkee kanssasi silloinkin kun pitää ylittää vaikea paikka. Pitkin huojuvaa, kapeaa siltaa, vailla varmuutta vastarannasta. Rohkeana kun itse pelkäät, tai yhdessä vaikka polvet tutisten.

Ystävä valvoo kanssasi kun uni pakenee. Tai on joku jonka viereen voi turvallisesti nukahtaa.

Ystävä kulkee kanssasi läpi pahojenkin paikkojen. Ja ystävä ymmärtää jos joskus tarvitset tilaa, avaran taivaan jonka alla kulkea.

Ystävä pysähtyy odottamaan jos askeleesi painaa, antaa sinulle aikaa sen verran kuin tarvitset.

Varmasti ystävyys on paljon, paljon muutakin.

Olen äiti mutta uskon että olen myös ystävä tyttärelle. Yhdessä olemme ylittäneet monta vaikeaa paikkaa. Iloinneet ja surreet, itkeneet ja nauraneet.

Yhteisiä ovat myös eläinystävät. Samalla tuli julkaistua pentukuva, eli tuo karvainen otus on vasta 6kk vanha.

Se on kiltti, ystävällinen ja ihmisrakas otus, silti toivon hartaasti ettei se kasva enää yhtään. Sillä minä pidän pienistä koirista, tytär suurista.

Sillä tokihan ystävä saa tykätä ihan mistä itse haluaa!

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille!