Moni kyselee millaista pelkän yövuoron tekeminen on. Olen aina sanonut että tosi mukavaa, ja työrytmi sopii mainiosti. Ainut miinus ovat päivät viimeisen yön jälkeen, pitäisi valvoa että osaisi taas nukkua öisin.

Perjantaiaamuna pyöräilin ajatuksissani töistä kotiin. Väsytti, edellisen päivän unet olivat jääneet kampaajan takia reippaasti alle normaalin 8h. Aamuaurinko paistoi vinosti metsän reunan takaa ja naapurin kuusi hehkui ruskan punaisena.

Hetkinen! Eihän kuusella ole ruskaa, mitä punaisia koristeita siihen oikein on ripustettu? Mikä ihme naapurille oli tullut?

Pyöräilin lähemmäs ja tajusin.

1284207810_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sen jälkeen kun luottokampaajani jäi eläkkeelle olen kokeillut useampaa. Jokaisella on vankka näkemys siitä mikä minulle sopii, valitettavasti vain mikään niistä ei tunnu omalta. Edellispäivän käynnin jälkeen oli pakko olla isännän kanssa samaa mieltä.

"Mitävasten siihen piti jättää tommosia omituisia pitempiä sojokkeita?"

Yön aikana olin katsellut uutta kampausta joka kantilta. Ei näyttänyt yhtään paremmalta, joten valvotun yön tuomalla rohkeudella tartuin kynsisaksiin ja leikkasin ne sojokkeet pois.

Parin tunnin torkkujen jälkeen isäntä tuli hakemaan perunan nostoon. Kokemuksesta ymmärsi olla kommentoimatta uutta lookkiani vaikka selvästi teki mieli - parhaatkin sutkaukset menevät yleensä tässä vaiheessa hukkaan.

Ne sojokkeet oli varmaan jätetty siksi ettei tukka nousisi pystyyn.

Sanotaan että valvominen vastaa promillen humalatilaa. En usko, en koskaan touhua tämmöisiä ottaneena. Minua rupeaa vain nukuttamaan.

No, peruna oli nopeasti nostettu, sato ei kuivan kesän jälkeen ollut häävi. Lähdin mäyriksien kanssa karpaloon.

Siellä hirvikärpäsiä muutaman tunnin harottuani tukkakin asettui. Kotona se näytti jo ihan omalta. Ainakin ilman lasia.

Onneksi kasvatin hiuksia koko kesän. Joku päivä on vielä varaa vähän tasoitella sivuja. Etutukan kanssa kävi hullummin, sen olisi ihan hyvin voinut jättää vähän vinoksi.