Eilen, viikonlopun öiden jälkeen, kiipesimme mäelle puolukkaan, isäntä, Lennu ja minä. Koira häipyi seurasta heti, löysi aamuyön sateesta huolimatta kiinnostavia hajuja.

Mäeltä oli hieno seurata lähestyviä pilviä, ukkosta salamoineen. Kun olin pieni asuimme kalliolla suuren voimalinjan kupeessa, sitä perua kai ukkosen pelkoni. Nyt huomasin etten enää pelkää sitäkään.

Isännän mukaan siitä suunnasta tulevat pilvet kiertyvät aina muualle. No, ei sääntöä ilman poikkeusta, melkoisen lujaa lähdettiin kun melkein vieressä pamahti. Koira viisaana pinkoi jo oikotietä kotiin.

Ennen olin myös huono nukkumaan, kiitos yövuorojen sitä ongelmaa ei enää ole. Seitsemältä petiin, heräämisaikaa tänään en kehtaa edes kertoa.

Isäntä jäi vielä selvittelemään naapurin asioita. Aamulla oli hädissään soittanut naapuri, sen verran tolkkua sai että joku häntä uhkaili.

Naapuri istui puuvajan katolla vasara kädessä kun poikkesimme ottamaan tarkempaa selkoa tilanteesta. Sai viimein kakistettua ulos että se oli nainen joka häntä uhkaili, lisää rahaa tahtoi. Oli tulossa iltapäivällä käymään, eikä hänellä ollut enää euroja antaa. Pakko oli jollekkin puhua vaikka kuinka hävetti, vasta itsekkin nyt tajusi mitä tarkoitti tyhjä tili.

Tämä naapuri on yli 60-kymppinen poikamies, liki kuuron äitinsä kanssa asuu. Aikoinan koulun räpiköi läpi, kylän tyttöjen sitkeästä yrityksestä ja avusta huolimatta ei koskaan oppinut lukemaan, laskutaidonkin kanssa aika heikkoa. Kirjaimet ja numerot tuntee, kaupassa selviää kun setelistä maksaa. Traktorikortin sai vain sen ansiosta että naapurin poika opetti autokoulussa, millä sitä muuten syrjästä asioita toimittelisi. Varovaisesti ajaakin, koneet huoltaa ja korjaa, hitsaa ja remontteeraa. Omalla tavallaan ovat siinä pärjäilleet, sukulaismies kaupungista joskus poikkeaa, kyläläiset yrittävät vähän katsoa perään.

Asiaa kun alettiin selvitellä kävi ilmi että tili todella oli tyhjä, tiuhaan oli nostoja ja useamman tonnin tälle naiselle antanut. Olkoon leimaamista tai muuta, mutta nuori mustalaisnainen kyseessä.

Isäntä jäi piiloon pihalle odottamaan vierailua. Kertoi että oli nainen hänet nähdessään säikähtänyt, tonnin kaivanut lompakostaan ja häipynyt. Onneksi ehtivät saada rekisterinumeron ylös. Nainen soitti vielä autosta ja sanoi tekevänsä ilmoituksen pahoinpitelystä, miehensäkkään ei hyvää tykkäisi kun rahoitta palaisi.

Mikä tässä sitten on pankin vastuu? Papereissa on selvästi kuukauden nostoraja, ilman edunvalvojan lupaa enempää ei saisi antaa. Vaan annettu on, vaikka on kai jonkun täytynyt ihmetellä mihin tili niin nopeasti hupenee. Sentään pieni pankki, muutama virkailija tiskillä.

Onhan se tosin meilläkin töissä huomattu ettei siellä enää niin tarkkoja olla. Meiltäkin tiukat ohjeet annettu ettei ilman hoitajaa ja tilikorttia saa antaa rahaa, silti vähän väliä löytyy tiliotteista ihmeellisiä nostoja ja rahanmenoa. Niitä on sitten ikävä edunvalvojille selvitellä, etsiä kuitteja mihin rahat ovat menneet.

Ja poliisi sitten. Ilmoittivat ettei ole partiota lähettää vaikka naisen tuloaika tiedettiin, kehoitettiin käymään paikan päällä rikosilmoitus tekemässä. Onneksi on tuttu eläkkeellä oleva rikospoliisi, lupasi auttaa selvittelyssä.

Miten se nainen sitten sai toista noin huijattua? Kai aika helposti, aloitti pienistä summista, vetosi sairauteen, lapsiin, mihin milloinkin. Kävi, soitteli ahkerasti, puhui mukavia, kehui mökkiä ja kanoja. Taisi riittää että yleensä joku kävi, oli ystävällinen ja mukava. Kuinka monta tapausta näitä jääkään piiloon, tämäkin jos nainen olisi vähempään tyytynyt. Erehtyi uhkailemaan ja vaatimaan muorinkin rahoja, pelästytti toisen täysin.

Toivottavasti rahat saadaan takaisin, edes osa. Mieliharmille ja pimeiden iltojen pelolle, kostouhkauksille, millainen hinta niille voidaan laskea?