Niitä on varmaan semmoisiakin jotka hoitavat kaikki asiat hyvissä ajoin. Itse inhoan myöhästelyä, olen aina etuajassa paikalla, muttei se estä jättämästä hommia viimetippaan.

Metsästysseuran vuosikokous lähestyy joten tämän päivän istuin keittiön pöydän ääressä kansioiden ja papereiden parissa. Jostain syystä keittiö on aina ollut oikea paikka tärkeisiin töihin.

Muutaman tunnin ähellyksen jälkeen tilinpäätös, toimintakertomus, budjetti ja toimintasuunnitelma ovat kasassa. Se, saako käsialasta kukaan muu selvää onkin jo toinen juttu.

Sisko3 soitteli, kummipojan vanhojentansseihin kutsui. Siskon kertoillessa kuulumisia katselin pojan kuvaa ja muistin kuinka kovaa vääntöä meillä tanssimisesta aikoinaan käytiin. Ehkei niinkään niistä vanhojen tansseista vaan sitten myöhemmin kun Åke Blomqvist opetti kadeteille tanssin kuvioita. Poika piti päänsä, tanssiminen ei ollut hänen lajinsa ja piste. Jos linnaan ja televisioon pääsy vaatisi valssin taitamista niin hänen puolestaan sai jäädä. Saattoi sitä itsenäisyyttä juhlia muutenkin.

Muistoja, muistoja kuin kuvia ja hetkiä, kipeitä ja kauniita.