Tällä viikolla nautin alkuvuoden ylimääräisistä vapaista. Ne menivät kaikki töissä, joten nyt vietän ainakin loppiaisen, pääsiäisen ja vapun yhtä soittoa. Pellot ovat sadekuurojen jäljiltä edelleen liian märkiä, on täytynyt kehitellä muuta puuhaa suunnitellun toukoloman tilalle.

Kehittelyt ja vitsit alkoivat olla vähissä kun outo rannekipu iski. Kädellä kyllä kesti tehdä vähän jotain, mutta ei enää sen jälkeen nukkua. Onneksi suvusta löytyy muitakin raihnaisia, ja sen myötä roppia joka vaivaan. Mistä ranteen kipu tuli on mysteeri, ehkä elvytysharjoitukset ensiapukurssilla olivat sille vain liikaa.

Ja vasta pari viikkoa sitten kävin elämäni ensimmäiset kerrat hierojalla. Lahjakortti oli vanhenemassa joten rohkaistuin kokeilemaan. Silloin selästä ei ainakaan löytynyt mitään vikaa. Jotain hyötyä painojen nostelusta siis on ollut.

Pari päivää pengoin vaatekomeroa ja ikkunoiden välejä, sitten totesin että kipu siirtyy kohta korvien väliin. Joten päätimme kokeilla tänään polttopuiden tekoa.

Ne olivat vielä pilkkomatta, ajateltiin ensin katsoa miten isännän fysiikka kestää kylvöhommat. No, nyt tuumittiin että pilkotaan vähän kerrallaan, vain sen mukaan miten hyvältä tuntuu. Vaihdettiin sentään peräkärryt sellaisiin joista saa alkuun puoli laitaa alas.

Pilkottiin aamupäivä, ja vielä syödessä tuumittiin että jatketaan sitten kaikessa rauhassa huomenna. Toisaalta, keli oli kyllä aika hieno. Jos sittenkin vähän vielä.

Ja kun vähän vielä oli pilkottu todettiin että ollaanhan me aina ennenkin saatu 10 mottia halkoja päivässä tehtyä, miksei sitten nyt? Ei kai tässä nyt vuodessa olla niin rammetuttu? Täytyy tunnustaa että viimeisen tunnin heittelin vain vasemmalla kädellä ja pahalla sisulla.

Vaan kylläpä tuli hyvä olo! Veryttelyksi hölkkäsin vielä lenkin hirvikoirien kanssa, venyttelyistä kun lintsaan kuitenkin aina.

Huomenna jatketaan, olettaen tietysti että saamme kammettua toisemme petiltä ylös.

Niin, ja aamulenkillä oli näin kauniin vihreää.

1242146972_img-d41d8cd98f00b204e9800998e