Elastinen kulmikas ympyrä, pari yötä meni miettiessä mikä se tämän perjantain aihe siis oikein onkaan. Yötä, työvuorojen tähden, kukapa sitä vapaa-ajalla näin outoja pohtisi.
Sitten, kesken yökierron, tajusin että nythän kyse olikin siitä mitä ennen omatunnoksi kutsuttiin. Sehän on nykyisin venyvä käsite, sanana kulmikkaan ankara joten on päädytty pyöristämään vähän, loivennettu ikäänkuin.
Poliitikothan tämän etunenässä lanseerasivat, asioiden pyöristelyn. Kulmikkaasta mukavan pehmeää, verokevennystä, ruuan hinnanlaskua ja naislisää alle, polttoaineen ja sähkön hinnannousua päälle. Että plussan puolelle jäädään, reilusti, lupaavat silmät kirkkaina.
Kai ne luulevat kansan työskentelevän kävelymatkan päässä, asuvan aurinkopaneelien alla maalämpötalossa. Miten ne muuten moista väittäisivät?
Mehän sitten perässä, kansa. Tahdissa nyökyttelemme ja vaadimme hoitoalalle palkankorotuksia, lisää henkilökuntaa, lapsiperheille tukea ja Afrikan orvoille samoin. Kunhan edelleen remonttimies urakoi kuutamolla, palkkapussi kasvaa eikä ainakaan kunnallisvero nouse. Onhan niitä, parempipalkkaisia auttajia, ottakoon sieltä.
Ilmastonmuutos on myös huolestuttava juttu. Sisäinen ääni rauhoittuu kummasti kun sammuttelee ahkerasti valoja ja kuskaa harrastuksiin kurvatessaan takapaksissa pahvit keräykseen. Vastapainona pimeydelle on aivan kohtuullista lentää pari kertaa vuodessa aurinkoon.
Yhdessä säälitellään julkkiksia, siinä kohulehdessä joka naapurin serkulle tulee oli taas niin ilkeästi Mattia paneteltu. Tokihan täytyy selvittää siinä koolla ollessa miten vähällä työllä Kirsi selviää, Jaanan avomiehen flirtti K-kaupan kassan kanssa sekä Veeran tyttären olematon koulumenestys.
Rattijuoppoja paheksutaan yhteen ääneen, kylällä parin promillen kaasussa ajelevaa Mauria ei kyllä viitsi käräyttää, niin mukava mies sentään.
Nuorten juopottelu on kamala asia, ei meidän Ville ainakaan. Siellä ne yhdessä Kallen luona varmaankin internetistä etsivät esseen aiheita. Hyvää se tekee meidän parisuhteelle olla viikonloppuisin kahdestaan, saada omaa aikaa.
Viron kulkukoirille ja Kainuun susille pitäisi ehdottomasti järjestää suojelua ja hoivaa, entäs ne hylätyt sorsan poikaset ja ruokintakiellot? Mutta sitä asunnottomien asuntolaa ei sitten meidän nurkille rakenneta, eikä varsinkaan perhekotia huostaanotetuille lapsille. Ties mitä ainesta sitten alkaisi täälläkin liikkua, jotain rajaa sentään.
Mutta niinhän sitä sanotaan että ihmisen mieli on kuin ympyrä, hulluus ja liika viisaus hyvin lähekkäin. Ehkä tarvitaan myös vastapainoa, ihmisen kallo kun on niin kova ja kuitenkin hauras. Sinne sisälle sitten elastinen, joustava mieli.
Tiedä häntä.
Kommentit