Ihminen saattaa iloita monista asioista, minä tänään siitä että päänsärky helpotti. Kehä kolmosen ylitys lauantaina työporukan perinteisen kevätretken merkeissä laukaisi jonkun migreenin tapaisen jyskytyksen. Siihen harvoin auttaa mikään lääke, ei nytkään.

Tulihan tosin muutama ikävämpi kotityö tehtyä, meni sopivasti samoilla kivistyksillä. Ainakin isännän huusholli on nyt puunattu kesäkuntoon.

Minusta on tullut tosikko, ilonpilaaja sun muuta vähemmän mairittelevaa. Väitetään että raskas työ vaatii raskaat huvit, mikään ei ole niin kamalaa kuunneltavaa kuin joukko keski-ikäisiä, hyvin nauttineita naisia, että myös naisilta on alkoholin käytön suhteen karannut mopo käsistä.

Olen täysin samaa mieltä.

Aivan sama vaikka olisimme ajelleet kirkonkylän kahden terassin väliä, käyneet välillä Alkossa ja ajelleet taas. Ruoka oli kyllä hienosti aseteltua ja eksoottisesti maustettua, ei sen puoleen, mutta vatsa vaati vielä ison munakkaan heti kotiin päästyä.

No, kilvan kaikki lohdutimme itkevää pomoa joka suri yrittäjän raskasta arkea. Kukaan ei tietenkään hennonnut enää siinä vaiheessa muistuttaa että on sitä raskasta joskus muillakin, varsinkin näin vähällä työntekijämäärällä.

Halvalla voi saada hyvää, ei vain aina sopivaa. Toki on hienoa että kesäsijainen on tukityöllistettävä, olisi ehkä silti kannattanut ottaa semmoinen jonka selkä kestää nostelua. Osastolla sentään keski-ikä yli 80, pyörätuolejakin muutamalla.

Kyllä, olen vähän huonotuulinen,työn suhteen. Piti olla loppukuu lomaa, tuli muutama vuoronpaikkaus, tunnit ja työlistat ovat sekaisin ynnä muuta pientä mukavaa.

Eli loma tuli tarpeeseen, varsinkin kun Esteri haetaan loppuviikosta kotiin. Valintaa ei ole vielä suoritettu, yksimielistä ainakaan. Ehkä otetaan vain se joka ensimmäisenä tulee vastaan, oikeaa sukupuolta tietysti.

Yksi uros riittää, ainakin mäyräkoiria. Viikon saldo: siili, 2 karkumatkaa, myllätty samettiruusuastia ja kunnon tappelu sisaren kanssa. Onneksi sen tassu kestää jo kävellä, vaikka se tuntui nauttivan kantelusta niin minä en.

Viikon kuntoilu-urakkana on kärrillinen multaa. Naapuri ryhtyi karjan myytyään tehtailemaan sitä, myykin ihan sopuhintaan.

Ostin parin kuution verran, sain traktorikärrillisen. Lisälaidoilla. Riittää useampaankin perennapenkkiin, kasvimaalle ja kukkalaatikoihin. Kunhan joku vain sen ensin levittää. 

Kevään ensimmäinen raparperikiisseli onkin varmaan jo tällä välin jäähtynyt, sen jälkeen hommiin.