Moni kysyy että mikä sinne raveihin oikein vetää?

No, lauantaina oli Lahdessa olympiaravit, osalla tuotoista rahoitetaan urheilua, nyt kuulemma palkataan lisää valmentajia.

Mitä siellä sitten oli? Kylmä tuuli, muutama julkkis, paljon asiallisesti pukeutunutta kansaa, upeita hevosia ja mukavaa seuraa.

Juorulehtiähän ei kukaan lue saati sitten tilaa mutta seuraavassa muutama poiminta niiden tyyliin.

Uimari Sievinen näytti palelevalta ja jotenkin eksyneeltä, liekö vaimo hukkunut tallialueelle?

Entinen mäkihyppääjä Nieminen pieneltä, laihalta ja vääräsääriseltä, keihäänheittäjä Parviainen ei pöllömmältä ja oikein hyväntuuliselta.

Raviohjastaja Koivunen oli tapansa mukaan selväsanainen kun esitelmöi valjastuksesta ihanalla turun murteellaan.( sekä vilkutti meille kun hurrattiin aidan vierestä , ohjasti nääs just meidän pelien mukaan).

Muutama tuttu joita tapaa vain raveissa, uusiakin on helppo saada, pyörittelee vain ohjelmaa ja höpisee itsekseen "onkohan tolla kuutosella mitään mahdollisuuksia päästä keulaan", varmasti muutama kommentti tulee.

Pelipuoli sujui hyvin, eikös mikä tahansa aivoja aktivoiva toiminta edistä hyvinvointia?

Paikallisjuorut joita puitiin matkoilla autossa jääköön julkaisematta, rehellisesti sanoen suurin osa on kerennyt jo unohtuakkin.

Ne pienen paikkakunnan haitat ja hyödyt, kaikki tunnetaan ainakin näöltä ja yllättävän moni löytyy sukukirjasta kun tarpeeksi pitkälle mennään.

Vaan on täällä inhimillisempää, ainakin hiukan "syrjäytyneillä."

Tiedetään kuka on nyrjähtänyt sairauden, kuka liian työnteon tai ihmissuhteiden ajettua karille, kuka ei kestä selvinpäin oloa, mutta pelätä eikä kierretä turhaan ketään. 

Ja mitä se itseltä vie jos tervehtii tai vaihtaa muutaman sanan, kerran räntäsateisena aamuna ennen kahdeksaa aamulenkillä viittilöi keskaripullo kourassa "Ape" jo kaukaa, joen rannalla seurattiin kuinka musta minkki ui ja kierteli rantoja. Hartaasti ja hiljaa oltiin.

Toki joskus hävettää, niinkuin "Vilma" joka paikallisraveissa valjasautosta keräsi lahjoituksia työttömille, heti auton ulkopuolella myi ne mustalaisille ja sijoitti eurot- viisaammin kuin me. Takapenkiltä sitten kuunneltiin hehkutusta koko kotimatka.

Puhutaan paljon ihmisten yksinäisyydestä, täällä ei tarvitse kuin mennä osuuskaupan nurkille tai R-kioskille jos juttuseuraa kaipaa, kiire on harvalla.

Pysähdytti kun yksi työpaikan asukkaista illalla kiitteli "kiitos kun kuuntelit päivällä ja otit harmiin osaa"- eikä kyseessä ollut kuin hiertävä saapas.

Joskus riittää vain kun kuuntelee mistä hiertää, edes laastaria ei tarvita eikä sen kummempia sanoja.