Pitkästä aikaa kaivoin painot esille. Aikoinaan nostelin säännöllisesti, nyt ovat pölyttyneet rauhassa. Minkä ihmeen takia iän myötä kaiken aloittaminen vaatii niin pitkää jahnaamista? Ennen veti monot jalkaan heti kun maa edes näytti valkealta, aamukahvin jälkeen päivän ohjelma rullasi automaattisesti. No, tuleehan nykyisin koirat sentään pissitettyä.

Potkukelkka olisi näillä keleillä tällä kirkonkylällä ehdottomasti paras menopeli. Pari talvea emmin, mutta viime lumilla potkuttelin muiden huviksi työmatkat. Tosi kätevä peli, kassi kulkee mukavasti, matkanteko on nopeaa ja lämpenee sopivasti.

En ole tippaakaan turhamainen, kauppareissu ei vaadi huulipunaa eikä iltalenkki sen kummempaa vaatetusta. Mutta potkukelkka, joka mummollahan se täällä on. Ja takuulla potkutellessa takapuoli näyttää leveämmältä kuin onkaan. Voi helkkari, jokaisella on heikot kohtansa.