Valtakunnan päälehti kirjoitti sunnuntain numeroissaan blogeista ja niiden sisällöstä. Monessa blogissa on tätä ansiokkaasti ruodittu, varsinkin arvostelua siitä että suosituimmat blogit ovat viihteellisiä. Siis liian kevyitä sisällöltään? Missä piileskelee sisältö ja kansalaisjournalismi?

Entäs sitten? Jotain on mennyt ohi minulta, tässäkin asiassa. Kuka tai missä on määritelty - muualla kuin omien korvieni välissä - mitä tänne ilmestyy?

Kyllä ainakin minulle riittää täysin se mitä muista medioista asiaa tulee, tämä on se kevyempi puoli jossa piipahdetaan kurkistamassa mitä tavalliset (positiivisessa mielessä tavalliset) ihmiset puuhailevat ja maailman menosta ajattelevat. Joku poikkeaa pubissa, toinen täällä.

Työelämä vaatii nykyään paljon, myös kohtalaisen asiallista ja järkevää käytöstä. Mielestä puhumattakaan. Puristusta ja asioiden hallintaa, joustamista ja venymistä. Tämä on loistavaa vastapainoa sille. Täällä venyn ja puristan vain sen verran kuin sattuu valmista syntymään. Vailla laatutakuuta tai pakkoehtiä tunnetta.

Miksi kaikki tässä elämässä täytyisi ottaa niin vakavasti ja tosissaan? Kyllä elämä tuo muutenkin murheita, vaatimuksia ja haasteita eteen, etsimättä.

Valtaa pitävien toilailuja ja selittelyjä seuratessa, tai päätöksiä ja suunnitelmia joita julkisuudessa tälläkin hetkellä puidaan, tuntuu tämä blogimaailma ihmisineen paljon järkevämmältä paikalta.

Suosiolla ainakin omalta osaltani jätän journalismit ja korkeammat kaunokirjalliset tavoitteet muille. Täällä tuulettelen minä, tavallani, ja piste.