Diakoni toi Martti Lindqvistin kirjan Surun tie. Hän kertoo siinä sekä omasta surustaan että muiden kokemuksista surusta, siitä miten erilailla me asiat koemme ja käymme läpi. Myös siitä kuinka monin eri tavoin suru voi ilmetä ja mitä se voi tuoda tullessaan.

Yksi kirjan kauneimmista ajatuksista oli "suru on kotinsa menettänyttä rakkautta". 

Voiko sen enää syvemmin ja paremmin ilmaista?