Mikähän siinä on että asunto alkaa tuntua kodilta vasta kun sen kaikki kaapit ja nurkat on siivottu ja käyty läpi? Vaikka olisi kuinka siistiä jo valmiiksi.

Eli maanantaina talon siivous sujui ennakoitua nopeammin ja helpommin. Joku olisi ehkä tutkinut paikat tarkemmin ennen päätöstään, minä päätin ottaa talon sellaisenaan kun tarjous oli niin edullinen ja kiehtova.

Kaikki muu onnistui paitsi lamppujen laitto. Yhdestä puuttui osa, toinen oli risa, kolmas viimein suostui valaisemaan.

Aamulla äiti tuli auttamaan astioiden ja muun särkyvän pakkaamisessa. Hän lähti myös mukaan sähköliikkeeseen, tutustumaan millainen paljon kiitelty kauppamme on. Lamppu ja kaksi varjostinta luki lapussani, ja jokunen pikkunippeli.

Ajettiin isännän kanssa talolle. Keittiötikkaat olivat väärässä osoitteessa, samoin isännän silmälasit. Ajettiin takaisin.

Tulipa haettua samalla muutama muuttolaatikko lisää Volvon kyytiin.

Isäntä alkoi hommiin. Sokeripala putosi, ja lähti heti mäyräkoiran matkaan. Lapussa pitikin lukea että kaksi lamppua ja yksi varjostin.

Ei se mitään, ajettiin takaisin. Ja tulipahan taas muutama laatikko lisää äidille tyhjennettäväksi kaappeihin.

Isäntä alkoi hommiin. Lamppu kävi paikalleen mainiosti, varjostin ei. Puuttui yksi tärkeä pikkunippeli, kiristysrengas kuulemma.

Ei se mitään, ajoin takaisin. Isäntä lähti tupakalle.

Tuli taas samalla reissulla muutama muuttolaatikko kyydissä uuteen osoitteeseen.

Olen aina ollut lähikauppojen kannattaja, ja tänään entistä enemmän. Luojan kiitos meidän kylällämme on vielä oma, palveleva sähköliike! Kauppias nauraen totesi että kyllä täällä saa käydä ihan niin usein kun tarvis vaatii.

Bensakauppias sanoi samaa.

No niin, kahvitauko on ohi ja pakkaaminen jatkuu. Äitikin sai pasianssin läpi.