Rypälepommeista ja Natosta on noussut vilkas keskustelu, pakinaperjantaita myöten. Näistä väittelimme myös pojan kanssa paljon.

Sanoin aina lapsille että koulussa kannattaa opiskella kunnolla, pääsee sitten ammattiin mihin haluaa, olkoon vaikka roska-auton kuskiksi. Yritin olla vaatimatta liikaa, välttää opiskelupaineita.

Nuorempana poika halusi lakimieheksi, persaukiseen sukuun pitäisi kuulemma saada yksi rahamieskin. Olin oikeastaan helpottunut kun hän ei pyrkinyt sille alalle, hukkunut lakikirjojen ja pykäläviidakon sekaan.

Sitten poika, pienestä historiaa lukenut, halusi opettajaksi. Pari viikkoa opettajan apuna karsivat ne haaveet.

Poika kirjoitti liki parhaat mahdolliset arvosanat ylioppilaskirjoituksissa, sai stipendin parhaana kielenkäyttäjänä ja puhujana. Sen suurempi olikin yllätys kun hän ilmoitti haluavansa ammattiupseeriksi.

Kuinka kukaan äiti voisi haluta pojastaan sotilasta? Jokainen osaa kuvitella ne vaarat joihin siellä saattaa joutua, tilanteet joihin siellä koulutetaan. 

Mutta olin aina vakuuttanut että tärkeintä on löytää mieleinen ala, oma suunta, tittelillä tai ulkoisella asemalla ei ole niin väliä. Työ joka tuntuu omalta. Miten sitten tyrmätä toisen suunnitelmat? Poika perusteli asian hyvin, hän ei opiskele sotimaan vaan turvaamaan rauhaa, kouluttamaan tällä asenteella.

Hän viihtyi hyvin, oli vuosi vuodelta vakuuttuneempi että ala oli oikea. Pärjäsi, sai ystäviä joilla oli paljon yhteistä, ajatusmaailmaa myöten.

Me väittelimme Natosta, nopean toiminnan joukoista, siitä miksi täältä jonkun pitäisi lähteä toiselle puolen maapalloa puolustamaan vieraan valtion ideologiaa. Hän perusteli sen maailman rauhalla, minä äitinä en ymmärtänyt. Ymmärsin rauhan, mutten sitä miksi se olisi juuri minun poikani tehtävä.

Nyt tuntuu hyvältä että näihin asioihin on hieman havahduttu, havahduttu kysymään mihin maailma oikein on menossa. Sillä aina kyseessä on jonkun poika, kielestä ja väristä riippumatta.

Silti en jaksa uskoa että vain naisia äänestämällä rauha saavutetaan, että vain heidän päätöksensä tai asenteensa vaikuttaa ja riittää.