Sisustaminen on paljon hikisempää hommaa kuin muuttaminen totesi isäntä tänään. Ainakin kunnioitus sisustusohjelmien tekijöitä kohtaan kasvoi, ja selvisi ettei se totisesti ole meidän lajimme.

Saimme tuhrattua melkein koko iltapäivän kahden palohälyttimen ja yhden huoneen verhojen laitossa. Isäntä tosin onnekseen sai puhelun naapurin mieheltä, jossain koirajutuissa tarvittiin kuulemma välittömästi apua. Ainakin enemmän kuin verhojen kanssa.

Meillä oli asennettavana kaksi palohälytintä. Vanha ja yksinkertainen, sen patteri vain ei suostunut enää toimimaan. Sitten uusi ja optinen joka sisälsi ällistyttävän määrän pieniä nippeleitä. Luultavasti löysimme lattialta ne kaikki, se olikin tarkoitus avata siitä toisesta reunasta. Tai oikeastaan pari ylimääräistä osaa jäi lopulta tähteeksikin.

Sisko2.n kanssa mittailimme hänen edellisellä käynnillään ikkunoita ja hän ompeli verhot sitten mittojen mukaan. Oikein ompelikin, ne mitat vain oli otettu ajattelematta ollenkaan sitä kuinka tangot saisi ruuvattua ylös listan taa piiloon. Ei mitenkään, totesimme kun kaikki mahdolliset vehkeet ja tehostesanat oli kokeiltu.

Onneksi yhdet verhot olivat ohuet ja kevyet, teimme niitä varten viritykset jotka saattavat kestää. Taatusti omalla patentilla! Ja yllättäen ne näyttivätkin sillä lailla oikein hyviltä.

Lähtiessään isäntä huikkasi oven suusta että oikeastaan puut suojaavat niin paljon ettei lopuilla verhoilla ole mitään kiirettä. Olen ihan samaa mieltä, enhän se minä ole joka niiden viimeisten puutetta on huokaillut.

Valitettavasti näyttää vain siltä että yhden kaupunkireissun joudun tekemään, ihan kaikkea tarvittavaa ei tältä kylältä löydy.

Juhlapäivän kuvien perusteella ihmisten ilmoilla pitäisi kyllä käydä useamminkin, muistaisi ainakin kammata tukan kerran päivässä. Olen taas kerran ihmetellyt miten käsitys omasta ulkonäöstä, peilin näyttämä kuva ja valokuva saattavat poiketa niin paljon toisistaan.

Toivottavasti totuus kulkee jossain niiden välillä. Pääasia ettei kuitenkaan ainoastaan valokuvassa.