Lapsen synnyttyä hänen ikäänsä lasketaan ensin päivissä, sitten viikoissa. Viikot muuttuvat kuukausiksi, kuukaudet vuosiksi - ja äkkiä havahtuu siihen että vuosiakin on jo monta. Mihin ne oikein kiisivät ja katosivat? Vaikka kaikki varoittelivat, että lapsuus kestää vain hetken, ei sitä silloin millään ymmärtänyt.

Samoin on kun lapsi kuolee. Ensin laskee päiviä, viikkoja, kuukausia. Havahtuu siihen että ensimmäinen, tuskainen vuosi on ohi.  Äkkiä vuosiakin on jo monta.

Vaikka onkin elänyt vain päivän kerrallaan, vaikkei ensin millään ymmärtänyt miten tästä voisi jatkaa.

Ensimmäinen vuosi oli kysymyksiä täynnä, toinen sopeutumista elämään vastausten kanssa. Tai sen tiedon, ettei niitä enää lisää löydä.

Kolmas vuosi oli jo helpompi, vaikka olinkin ajoittain aika väsynyt.

Ja nyt, nyt katselen vanhoja vaatteita, kuvia, legokopteria kirjahyllyssä. Aivan kuin ne kuuluisivat jonnekin kauas kauas menneisyyteen, ihan toiseen elämään. Elämään, jonka muisto pistää, muttei enää niin kipeästi.

 

Läheisen kuolema jättää jälkeensä suuren, aution ja tyhjän tilan. Kestää pitkään ennenkuin suru, ikävä ja muistot asettuvat sinne. Pitkään, ennenkuin kaikkien uusien tunteiden kanssa oppii elämään.

Tämä on ollut hiljainen ja rauhallinen vuosi. Vuosi, jolloin tuntuu että alkaa olla taas ehjä.

Helena Anhavan sanoin

"Kun ilta vaimenee yöksi, äänet pehmenevät.

Ei ymmärrys ole sanoja, vaan hapuilua

kohti sen hyväksymistä mitä ei voi muuttaa."

 

Ehjä, vaikka sitten arpineen ja säröineen.  Mutta kasassa kuitenkin.

 

Ystäväni Una lähetti runokirjansa Ikävän syli. Kiitos siitä.

"Sitä ei koskaan etukäteen tiedä

loppuuko kipu milloinkaan.

Mutta arpiaan ja muistojaan

oppii kyllä varovasti kantamaan."

 

Vielä kolmas lainaus.

"Kaipauksella on tummat siivet.

Sen on lennettävä kauas tavoittamatta kohdettaan.

Kaipauksella on kauniit siivet.

Se kantaa niin monta ihanaa muistoa matkassaan."

- Riitta Hämäläinen

 

Kestää vain aikansa huomata että tummatkin siivet voivat olla kauniit.

Eivät kauniit niinkuin pieni lapsi, eivät kauniit niinkuin aikuiseksi kasvanut, pitkäksi venähtänyt poika.

Eivät kauniit kuin tumman punaisina hehkuvat ruusut hautakynttilän vieressä, hohtavan valkoisella hangella.

Kauniit kuitenkin.