Pakinaperjantai heitti taas kuvahaasteella.

Niinkuin pyllähtivät lumiukot pakinaperjantain kuvassa, niin myös tapahtui vakaille uudenvuoden päätöksilleni. En siis luvannut mitään, harkitsin ja päätin vain vakaasti muutaman asian.

Vuoden alussa päätin opiskella vähemmän ravivihjelehtiä, enemmän jotain järkevämpää. Sitä järkevämpää ei sattunut käsille, sen sijaan joulunpyhien lisät napsahtivat sopivasti tilille. Niinkuin muutama vähän parempi voittokin, noin sivumennen sanoen.

Raveihin kaupunkiin lähdin, tarkemmin ajateltuani, kun kutsu kävi. Totesin että muuten unohtuu täysin millaista muualla kuin töissä tai metsässä on. Taisi olla aika yllättävä veto koska tyttärestä alkaen tuli hyvin järkyttyneitä kommentteja. "Ripsiväriä?!"

Kaikkien naistenlehtien kannet hehkuttivat terveellisempää ruokavaliota, uusia liikuntamuotoja ja pirteämpää ilmettä. Toimeen siis. Sovitin housuja ja totesin ettei kannata luopua pullakahveista, joutuu ostamaan muuten uudet. Pakkasin jo uimapukua kassiin kun näin mäyräkoirien haikeat ilmeet. Oikeastaan pitkä lenkki räntäsateessa piristää ihan tarpeeksi. Pyyhin toki myös pölyt painoista ja penkistä.

Päätin myös, taas kerran, etten jatkuvasti huomauttele isännälle vaatteiden vaihtoväleistä, tai yleensä paljon muustakaan. Tämä pätös onkin lähes onnistunut, täytyy vain ehtiä pyykkikoneen täyttöön jo aamuhämärissä. Enkä huomauttele paljon, vähän ja tarvittaessa vain.

Pakastimet odottavat edelleen sulatusta, lattialistat pyyhkimistä ja paperit arkistointia. Kevään siemenluettelot nimittäin saapuivat. Toki sitä tapahtuu blogimaailmassakin paljon mielenkiintoista.

Vakaasti päätin myös harkita kaksikin kertaa mitä tänne kirjoittelen. Sitten totesin että se on oikeastaan myöhäistä. Kukaan tuskin kuvittelee enää että olen sivistynyt, tyylikäs, hillitty tai hallittu, harkitseva ja eteenpäin pyrkivä persoona. Helpotti kovasti, tämä ajatus.

Samoin se että selällään on paljon mukavampaa katsella pilviä tai tähtiä. Ei käy niin pahasti niskoihin, ja sitä jos mitä osaa tässä iässä arvostaa.

Joten pyllähdellään huoletta jatkossakin, ei tässä niin korkealta pudota. Minä ainakaan.